Siirry pääsisältöön

Tekstit

Hyvän ja pahan ristiriita

Miten määrittelet itsellesi hyvän ja pahan, ja kuinka erotat nuo kaksi toisistaan? Luulen, että monet meistä, minä mukaan lukien, määrittelisivät nämä kaksi termiä seuraavalla tavalla. Hyvä: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka tuottavat MEILLE ja LÄHEISILLEMME hyvää oloa ovat hyviä. Paha: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka satuttavat ja tuottavat pahaa oloa MEILLE ja LÄHEISILLEMME ovat pahoja. Alleviivasin edellisistä virkkeistä tarkoituksella pari sanaa. Nuo pari sanaa kertovat hyvin kolkon totuuden siitä, mihin asti sallimme hyvyyden yltää. Asetamme vahvat muurit noiden sanojen ympärille yrittäen sulkea hyvyyden läheistemme ja itsemme keskelle, ehkä tiedostamattammekin.  Jos meidän vastoinkäymisemme olisivatkin jollekin toiselle mahdollisuus kokea onnea ja iloa, emme pidä asiaa hyvänä, tai tilanteesta hyvän löytäminen on ainakin hyvin haasteellista meille.

Oletko koskaan erehtynyt hyvän ja pahan suhteen? Oletko joutunut muuttamaan käsitystäsi,…
Uusimmat tekstit

Rakkaustarina

Olen jo pienestä pitäen saanut kuulla, että olen tärkeä ja minusta välitetään. Koenkin olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu, sillä kaikki lapset eivät sitä välttämättä ole saaneet kuulla, vaikka jokainen heistä sen olisi ansainnutkin. Iän lisääntyessä alkoi kuitenkin tuntua, että tuo vanhemmilta ja ystäviltä saatu rakkaus ei riittänyt. Tuo äidin ja isän jakama läheisyys ei täyttänyt sitä julmettoman suurta  aukkoa sydämmessäni, jonka voi täyttää vain tietynlainen rakkaudenmuoto; rakkaus, joka on ikuista, loputonta ja riippumatonta. Meidän ihmisten on hyvin vaikea rakastaa, jos toinen on loukannu tai muuten kohdellut meitä epäoikeudenmukaisesti. Vanhemman ja lapsen välinen side on tietysti aivan omaa luokkaansa, mutta monesti omat tunteemme ja asenteemme estävät meitä rakastamasta muita ihmisiä vilpittömästi ja omaa etua ajattelematta. 

 Olin kuitenkin joskus saanut kuulla aika siististä tyypistä, joka jättäisi muut 99 odottamaan vain löytääkseen minut ja uhraavansa ainoan poikansa, j…

Tee mitä rakastat, niin rakastat mitä teet

Olen paininut kunnon mattopainia viimeaikoina muutaman kysymyksen kanssa yrittäen selättää ne ja näin löytää vastauksia. Kysymykseni ovat liittyneet vahvasti valintojen tekemiseen ja siihen, mikä on oikea ratkaisu juuri minulle. Olen yrittänyt peilailla tilannetta ja vaihtoehtoja monelta kantilta, ehkä liiankin monelta. Vastaus kysymykseeni oli kuitenkin hyvin yksinkertainen, vei vain hetken aikaa, että löysin sen.

Eikö valintaa voida silloin pitää oikeana, jos se tuottaa hyvää oloa niin itselle kuin läheisille ihmisillekin, ja vie sinua kohti tavoitteitasi?
Pelko sai minut kuitenkin peilaamaan eri näkökulmia. Pelko siitä, että en osaa enkä riitä. Pelon ja riittämättömyyden tunteet ovat kuitenkin aivan normaaleja, eikä niitä kannata säikähtää liikaa. On hyvä muistaa, että ne ovat monesti vain tilanteen luoman paineen aiheuttamia pakkopaitoja, jotka yrittävät puristaa meidät väsyksiin ja saada luovuttamaa. Pelolle vallan antaminen on vaarallista, se vie ensin pikkusormen ja lopulta koko …

Totuus satuttaa

Varsinkin totuus, jonka kuule kaikkein lähimmiltä ihmisiltä. Eihän meidän muuten tarvitsisi etsiä sitä viimeistä takaporttia tai tilannetta tasaavaa selitystä, jos se ei satuttaisi. Jos se ei tuntuisi missään, emme yrittäisi pelastaa omaa nahkaamme vetoamalla myötätuntoon tai siihen, että emme ole tienneet jotain, vaikka olisimmekin pyöritelleet juurikin niitä asioita mielessämme kuin loputonta diaesitystä.

Ajattelutapojen tai tekojensa virheellisyyttä on kuitenkin usein vaikea myöntää. Vaikka jossain syvällä sisimmässämme tunnemme heikkoutemme ja haavoittuvaisuutemme, emme silti anna periksi.


Vahvat näkemykset ja mielipiteet tekevät myös niiden kantajista vahvoja, niin hyvässä kuin pahassa.
Väärässä olemista seuraa nöyrtyminen tai totuuden hylkääminen, koska nöyrtyminen ei kuulu sanavarastoon. Sinä itse päätät!
Olen joutunut nöyrtymään monen totuuden edessä, jotka olen kuullut läheisiltäni. Olen jotunut hyväksymään välillä pitkinkin hampain, että olen väärässä ja minun on muutettava tapo…

Kuka minä olen ja kuka sinä olet?

Meistä jokainen on sellaisenaan arvokas ja ainutlaatuinen yksilö ja välillä myös yhteisön jäsen. Meidän arvomme ei riipu kouluarvosanojen tai ansiotulojen varassa. Meillä on vahvuuksia ja heikkouksia, mitkä tekevät meistä inhimillisiä.

Meillä on ajatuksia, joissa on voimaa.
Meillä on sanoja, joilla voimme satuttaa ja rikkoa, mutta myös luoda uutta.
Meillä on kädet, jotka osaavat lyödä, mutta myös rakentaa ja rakastaa.

Nämä kaikki ominaisuutemme ovat tärkeitä, sillä ne tekevät meistä kokonaisia; kokonaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat paljon rakkautta, mutta osaavat myös antaa sitä takaisin. Ajatuksemme, sanamme ja tekomme luovat meistä myös kokonaisuuden, jonka muut ihmiset meistä näkevät, jos vain sallimme sen. Kysymys kuuluukin, minkälaisen kokonaisuuden annamme ihmisten meistä nähdä?

Minä pelkään, vaikka olet sanonut minulle 366 kertaa, ettei minun tarvitse.
Minä epäilen, vaikka näen ja kuulen kokoajan ympärilläni todistusta sinusta. 
Minä kysyn milloin ja miksi, vaikka olet sanonut, että k…

Miksi meidän on niin vaikea uskoa?

Olen niin kiitollinen uskostani, mutta samalla myös ihmeissäni, sillä usko ei ole kaikille itsestäänselvyys. Meillä jokaisella on luontainen kaipuu Isän luo; yritämme täyttää tuota täydellisen rakkauden kokoista aukkoa kaikella maallisella. Bongatessamme lehdestä taas uuden elämäntapavalmennuskurssin olemme varmoja, että nyt sisällä oleva aukkomme täyttyy, sillä uusi kurssi auttaa meitä löytämään punaisen lankamme. Mutta turhaan, sillä aukko on yhä sisällämme ja se kasvaa kasvamistaan, mitä kauemmas kuljemme Isästä. Se aukko on sydämen muotoinen ja Jumalan kokoinen. Mutta miksi meidän on niin kovin vaikea uskoa, että juuri Jumala voisi täyttää tuo tyhjyyden tunteemme, joka kalvaa sisällämme?

Joudumme päivittäin jättämään monet asiat uskon varaan, koska meillä ei ole mahdollisuutta todistaa itse kaikkea tai osaamisemme ei yllä kyseiselle osa-alueelle. Pekka Pouta ennustaa kesän sään mahdollisesti olevan hyvin epävakainen ja kolea lukuun ottamatta heinäkuun parin päivän mittaista korkeap…

Myöhästyneet synttärionnittelut

Jihaa... nyt on syytä juhlaan, sillä olen nyt kirjoitellut tänne blogiin epäsäännölisen säännöllisesti jo vuoden päivät. Toisin sanoen blogini on ollut pystyssä nyt vuoden ja uusia postauksia on ilmestynyt aina silloin, kun Aino on muistanut ylipäätään omistavansa tällaisen. Mutta ajattelin parantaa tapani ja kirjoitella tänne vähän säännöllisemmin, sillä pidän kyllä aikalailla tästä hommasta. Välillä mietin, jos meidän omenapuun vieressä kasvaisi rahapuu, palkkaisin heti jonkun, joka hoitaisi blogini ulkoasua, sillä se nyt vain ei minulta onnistu. Postauksiakin voisi olla mukavampi lueskella, jos kuvat, linkit ja muut härpäkkeet olisivat siististi järjestyksessä ja kivan näköisiä. Mutta olen erittäin kiitollinen, jos tästä kaikesta huolimatta olet joskus sattunut tällekin sivulle eksymään, kiitos siitä!

Haluaisin jatkossa kirjoitella ehkäpä vielä rohkeammin erilaisista aiheista ja näkemyksistä, sillä tämä on minun tapani vaikuttaa ja kertoa minulle tärkeistä asioista. Muille ei pidä m…