Miten määrittelet itsellesi hyvän ja pahan, ja kuinka erotat nuo kaksi toisistaan? Luulen, että monet meistä, minä mukaan lukien, määrittelisivät nämä kaksi termiä seuraavalla tavalla. Hyvä: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka tuottavat MEILLE ja LÄHEISILLEMME hyvää oloa ovat hyviä. Paha: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka satuttavat ja tuottavat pahaa oloa MEILLE ja LÄHEISILLEMME ovat pahoja . Alleviivasin edellisistä virkkeistä tarkoituksella pari sanaa. Nuo pari sanaa kertovat hyvin kolkon totuuden siitä, mihin asti sallimme hyvyyden yltää. Asetamme vahvat muurit noiden sanojen ympärille yrittäen sulkea hyvyyden läheistemme ja itsemme keskelle, ehkä tiedostamattammekin. Jos meidän vastoinkäymisemme olisivatkin jollekin toiselle mahdollisuus kokea onnea ja iloa, emme pidä asiaa hyvänä, tai tilanteesta hyvän löytäminen on ainakin hyvin haasteellista meille. Oletko koskaan erehtynyt hyvän ja pahan suhteen? Oletko joutunut muuttamaan käsi
Olen jo pienestä pitäen saanut kuulla, että olen tärkeä ja minusta välitetään. Koenkin olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu, sillä kaikki lapset eivät sitä välttämättä ole saaneet kuulla, vaikka jokainen heistä sen olisi ansainnutkin. Iän lisääntyessä alkoi kuitenkin tuntua, että tuo vanhemmilta ja ystäviltä saatu rakkaus ei riittänyt. Tuo äidin ja isän jakama läheisyys ei täyttänyt sitä julmettoman suurta aukkoa sydämmessäni, jonka voi täyttää vain tietynlainen rakkaudenmuoto; rakkaus, joka on ikuista, loputonta ja riippumatonta. Meidän ihmisten on hyvin vaikea rakastaa, jos toinen on loukannu tai muuten kohdellut meitä epäoikeudenmukaisesti. Vanhemman ja lapsen välinen side on tietysti aivan omaa luokkaansa, mutta monesti omat tunteemme ja asenteemme estävät meitä rakastamasta muita ihmisiä vilpittömästi ja omaa etua ajattelematta. Olin kuitenkin joskus saanut kuulla aika siististä tyypistä, joka jättäisi muut 99 odottamaan vain löytääkseen minut ja uhraavansa ainoan poik