Epätoivoinen optimisti

Meistä jokainen on sellaisenaan arvokas ja ainutlaatuinen yksilö ja välillä myös yhteisön jäsen. Meidän arvomme ei riipu kouluarvosanojen tai ansiotulojen varassa. Meillä on vahvuuksia ja heikkouksia, mitkä tekevät meistä inhimillisiä. Meillä on ajatuksia, joissa on voimaa. Meillä on sanoja, joilla voimme satuttaa ja rikkoa, mutta myös luoda uutta. Meillä on kädet, jotka osaavat lyödä, mutta myös rakentaa ja rakastaa. Nämä kaikki ominaisuutemme ovat tärkeitä, sillä ne tekevät meistä kokonaisia; kokonaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat paljon rakkautta, mutta osaavat myös antaa sitä takaisin. Ajatuksemme, sanamme ja tekomme luovat meistä myös kokonaisuuden, jonka muut ihmiset meistä näkevät, jos vain sallimme sen. Kysymys kuuluukin, minkälaisen kokonaisuuden annamme ihmisten meistä nähdä? Minä pelkään, vaikka olet sanonut minulle 366 kertaa, ettei minun tarvitse. Minä epäilen, vaikka näen ja kuulen kokoajan ympärilläni todistusta sinusta.  Minä kysyn milloin ja miksi, vaikka olet