Olen niin kiitollinen uskostani, mutta samalla myös ihmeissäni, sillä usko ei ole kaikille itsestäänselvyys. Meillä jokaisella on luontainen kaipuu Isän luo; yritämme täyttää tuota täydellisen rakkauden kokoista aukkoa kaikella maallisella. Bongatessamme lehdestä taas uuden elämäntapavalmennuskurssin olemme varmoja, että nyt sisällä oleva aukkomme täyttyy, sillä uusi kurssi auttaa meitä löytämään punaisen lankamme. Mutta turhaan, sillä aukko on yhä sisällämme ja se kasvaa kasvamistaan, mitä kauemmas kuljemme Isästä. Se aukko on sydämen muotoinen ja Jumalan kokoinen. Mutta miksi meidän on niin kovin vaikea uskoa, että juuri Jumala voisi täyttää tuo tyhjyyden tunteemme, joka kalvaa sisällämme? Joudumme päivittäin jättämään monet asiat uskon varaan, koska meillä ei ole mahdollisuutta todistaa itse kaikkea tai osaamisemme ei yllä kyseiselle osa-alueelle. Pekka Pouta ennustaa kesän sään mahdollisesti olevan hyvin epävakainen ja kolea lukuun ottamatta heinäkuun parin päivän mittaista kor
Hei, ole 19-vuotias tyttönen, joka viettelee välivuotta ja pohtii mitähän sitä tekisi tulevaisuudessa. Kirjoittelen ajatuksiani, mietteitäni ja ihan arkisia asioita. Olen uskossa oleva tyttönen, joten peilaan varmasti joissain teksteissä asoita siltäkin kannalta. Hei, ei oteta kaikkea niin vakavasti ja tehdään asioita täydellä sydämmellä!