Tee mitä rakastat, niin rakastat mitä teet

Olen paininut kunnon mattopainia viimeaikoina muutaman kysymyksen kanssa yrittäen selättää ne ja näin löytää vastauksia. Kysymykseni ovat liittyneet vahvasti valintojen tekemiseen ja siihen, mikä on oikea ratkaisu juuri minulle. Olen yrittänyt peilailla tilannetta ja vaihtoehtoja monelta kantilta, ehkä liiankin monelta. Vastaus kysymykseeni oli kuitenkin hyvin yksinkertainen, vei vain hetken aikaa, että löysin sen.

Eikö valintaa voida silloin pitää oikeana, jos se tuottaa hyvää oloa niin itselle kuin läheisille ihmisillekin, ja vie sinua kohti tavoitteitasi?

Pelko sai minut kuitenkin peilaamaan eri näkökulmia. Pelko siitä, että en osaa enkä riitä. Pelon ja riittämättömyyden tunteet ovat kuitenkin aivan normaaleja, eikä niitä kannata säikähtää liikaa. On hyvä muistaa, että ne ovat monesti vain tilanteen luoman paineen aiheuttamia pakkopaitoja, jotka yrittävät puristaa meidät väsyksiin ja saada luovuttamaa. Pelolle vallan antaminen on vaarallista, se vie ensin pikkusormen ja lopulta koko käden. Älä siis koskaan vähättele kykyjäsi ja anna epävarmuudellesi liikaa otetta  päätöksissä. Jos tuntuu, että tulevat haasteet ovat liian suuria ylitettäviksi, muista, että et ole niissä koskaan yksin. Tähän kohtaan on ehkä ihan pakko laittaa ote Tenth Avenue Northin biisistä Fighting for you. "--Every trouble that you ever walk through. Peace, my child, I am fighting for you, you--"

Toisaalta oli siis hyvä, että peilasin ja pohdin eri vaihtoehtoja, sillä peilatessani muistin, kuka minä olen ja, mitä vielä joskus haluan olla. Muiden tarkkailun sijaan minun oli kuitenkin käännettävä peili kohti omia kasvojani ja muistutettava itseäni siitä, mitä todella rakastan ja mitä todella tahdon tavoitella elämässäni. Sen lisäksi, että valintojen on tuotettava hyvää olo niin itsellemme  kuin muillekin, on hyvä tehdä myös päätöksiä, jotka vievät meitä askel askeleelta lähemmäs omia unelmiamme. 

Yhtenä iltana/ yönä sitten näitä juttuja pohtiessani aloin penkomaan sänkyni alla olevia laatikoita, joihin olen arkistoinut about... lähes koko elämäni. Laatikoista löytyi kuvia, lehtileikkeitä, vanhoja kokeita, muistiinpanoja, päiväkirjoja, kirjoittamiani "kirjoja", runoja ja jos jonkinlaista lappusta täynnä ajatusten virtaani. Oli hauska pakittaa filmiä taaksepäin ja muistella, mitä kaikkea on jo näin pienessäkin ajassa tullut tehtyä. Löysin laatikoista kuitenkin jotain muutakin kuin nuo päiväkirjat ja isot kasat paperia. Löysin pienen tytön, joka on rakastanut asioiden pohtimista ja halunnut omalla tavallaan aina painaa pienen kädenjälkensä suureen maailmaa.

Joten hyvät naiset ja herrat seuraavaksi saatte nautti pikku Ainon taiteellisesta annista (ja tässä  kohtaa tulee tietysti suuret ja lähes ylitsevuotavan raikuvat aploodit XD). 

"Ja minä pääsin vihdoinkin sukeltamaan. Näin merien ihmeitä, hypin kuin delffiini, olin vapaa kuin taivaan lintu.

 (Loppusäkeet 2008 vuonna tekemästäni kirjasta "Niinan unelma toteutuu") 

"Monet sanovat kirjoittavansa runoja, rakkaudentunnustuksiaan tai päiväkirjoja. Minäkin haluan kirjoittaa, en kuitenkaan runoja tai rakkaus lööppejä, vaan jotain todellisia asioita, joista todella pidän tai joita todella vihaan. Oivalluksiani elämästä ja tästä epäoikeudenmukaisesta maailmasta." (Päiväkirjakatkelma vuodelta 2011) 

"Elämä on yksi maailman vaikeimmista sanoista selitettäväksi. Se on kuin maratooni, joka on juostava loppuun, vaikka et enään tuntisi jalkojasi, veri maistuisi suussasi tai ajatuksesi olisivat niin epäselviä, että olisi edes turhaa yrittää ajatella mitään järkevää. Mutta se on pakko juosta loppuun, muuten erottuisit liikaa joukosta huonon kuntosi taikia tai saisit ylimääräisiä katseita ympärillesi ja silloin... silloin olisit erilainen. Ja sehän ei täällä käy!" (Päiväkirjakatkelma vuodelta 2011)

Varjo

"Eräänä päivänä kaksi nuorta niin kovasti tahtoivat toisiaan, uskoivat toisiinsa ja rakastivat toisiaan. He olivat kovin erilaisia, kuin päivä ja yö, kuin kesä ja talvi. Se ei kuitenkaan heitä haitannut, sillä niin kovasti he tahtoivat, uskoivat ja rakastivat toisiaan.  

Kun he pyörivät tuossa onnessaan tovin jäi heiltä huomaamatta kovin, kuinka muut eivät heitä tahtoneet, heihin uskoneet, tai heitä rakastaneet.

Silloin lankes heidän ylle varjo, niin kovin synkkä, paksu ja ahdas. He eivät siitä kuitenkaan piitanneet, sillä tahtoivat, uskoivat ja rakastivat he kovin toisiaan. 

Hetkeb he sitä kestivät. Mutta tuo varjo oli niin kovin synkkä, paksu ja ahdas, että se tukahdutti heidän tahtonsa, uskonsa ja rakkautensa aivan heidän huomaamattaan." 

(2013/2014 Ysiluokalla tehdyn kirjallisuustyön luova osuus) 

"Olenko oikealla tiellä, kun en ajattele, että teen, koska täytyy, vaan teen, koska" tahdon.

(2015) 

Tässä vähän esimakua tuotoksistani tai no jälkimakua, sillä näitä ei varmaan kannata viedä kustannettavaksi. Muutamat kirjoittamani "kirjat" ja tarinat jäivät kuitenkin vanhalle koneelle, joten niistä ette päässeet nyt valitettavasti nauttimaan. Niin ja barbille tekemäni hautajaissaarna olisi kyllä ollut myös varmasti korvia hivelevä ja vähintäänkin kuulemisen arvoinen, mutta se taitaa olla arkussa barbin mukana, ja ehkä hyvä niin.

 Sen lisäksi, että vanhoja tekstejä oli hauskaa lueskella, luulenpa, että haluan ottaa juuri tuon pikkutytön mukaani vuoteen 2018, jonka aikana haluan pohtia, painaa kädenjälkiä, rakastaa ja mikä parasta ottaa tipu- ja jättiläisaskeleita kohti unelmiani. Ihanaa päivää juuri sinulle ja muista tänäkin päivänä tehdä valintoja, jotka vievät sinua lähemmäksi sitä päivää, jolloin voit ylpeänä sanoa, että teen juuri sitä, mitä rakastan!

<3: Aino