Epätoivoinen optimisti

Heissan, ystävät hyvät! Minun juhannusaattoni meni töiden merkeissä, mutta ehdittiin kuitenkin napata pari pakollista juhannuskuvaa. Eilen oli myös aikas raskas, mutta antoisa päivä; töppäilin nimittäin oikein kunnolla. Päivä oli täynnä uusia ja vähän haastaviakin juttuja ja kyyneleet eivät aina olleet kovinkaan kaukana. Ei auttanut kuin potkia takaisin päin. Kokeilinkin sitä kirjaimellisesti kylppärin kynnykseen ja mursin varpaani, hyvä minä! Olisi vaan ollut niin helppoa nostaa kädet pystyyn ja lopettaa, ottaa pieni aikalisä. Sisulla ja kädet ristissä siitäkin selvittiin taskussa taas pari uutta oppia.    Kun elämä potkii, meillä on kaksi vaihtoehtoa. Ongelmien ilmestyessä voi soittaa äidille ja tirauttaa pari kyyneltä, matkaa on kuitenkin jatkettava pian, jos siitä aikoo selvitä ehjin nahoin. Toinen vaihtoehto on jäädä maahan makaamaan ja surkuttelemaan kohtaloaan. Meillä jokaisella on oikeus rypeä onnettomuudessa ja kurjuudessa ja olla heikkoja -aina ei tarvitse olla super

Heipodei, ootko koskaan törmännyt maagiseen kysymykseen "missä sinä olet hyvä"? Pienenä täyteltiin ystäväkirjoja, joissa kyseltiin perheestä, harrastuksista, lempiruoista ja sen semmoisista. Jossain kohtaa kuitenkin kummitteli tuo ilkikurinen kysymys "missä sinä olet hyvä". Joka kerta vastauksen kaivaminen oli minulle yhtä tuskallista ja jos mieleen ei juuri sillä hetkellä juolahtanut mitään, sai tuo kohta jäädä tyhjäksi. Asia jäi kuitenkin kaivelemaan minua ja mietin -enkö todellakaan ollut missään hyvä? Asialle täytyi tehdä jotakin. Päätin olla hyvä leipuri ja valitsin erikoisuudekseni perinteiset plätyt. Melkein joka kerta kun tulin kakkosluokalla koulusta kotiin laitoin taikinan tulemaan ja pannun tulille. Lopulta kuitenkin innostukseni laantui, koska olin ottanut lähes joka kerta pannusta osumaa. Viimeisillä kerroilla aloin jo odotella milloin polttasin sormeni ja sen päähän kohoaisi mojova vesikello. Minusta ei siis tullut plättymestaria. Tajusin myös pelottav

Tarkalleen noiden otsikon sanoin aloitin lokakuussa seikkailuni sosiaalisessa mediassa, kun loin ihka ensimmäisen instagram-tilini. Nyt ajattelin jatkaa valloitustani myös blogimaailman puolelle ja kokeilla vähän rajojani. En ole mikään tietotekniikan ihmelapsi, minkä vuoksi ette varmastikkaan tule kokemaan kovin suuria viboja blogini ulkoasun suhteen, mutta annetaan sanojen puhua puolesta. Nyt kun päästiin heikkouksiini, voisin kertoa vähän minkälainen flikka täällä kirjoittelee ja mitä tuleman pitää. Olen asunut koko pienen ikäni Etelä-Pohjanmaalla pienessä kylässä veljeslauman ainoana siskona. Minulla ei ole mitään sen erikoisempia harrastuksia, mutta olen aina ollut kova ajattelija. Mielestäni kaikella täällä pallolla tapahtuvalla on tarkoituksensa, minkä vuoksi ajateltavaa on riittänyt ja paljon! Erityisesti erilaiset ihmiset ja uskontojen perimmäiset kysymykset saavat aivonystyräni laukkaamaan -haluan ymmärtää kokoajan enemmän tästä kaikesta. Jottei tämä menisi nyt liian syvälli