Siirry pääsisältöön

Myöhästyneet synttärionnittelut

Jihaa... nyt on syytä juhlaan, sillä olen nyt kirjoitellut tänne blogiin epäsäännölisen säännöllisesti jo vuoden päivät. Toisin sanoen blogini on ollut pystyssä nyt vuoden ja uusia postauksia on ilmestynyt aina silloin, kun Aino on muistanut ylipäätään omistavansa tällaisen. Mutta ajattelin parantaa tapani ja kirjoitella tänne vähän säännöllisemmin, sillä pidän kyllä aikalailla tästä hommasta. Välillä mietin, jos meidän omenapuun vieressä kasvaisi rahapuu, palkkaisin heti jonkun, joka hoitaisi blogini ulkoasua, sillä se nyt vain ei minulta onnistu. Postauksiakin voisi olla mukavampi lueskella, jos kuvat, linkit ja muut härpäkkeet olisivat siististi järjestyksessä ja kivan näköisiä. Mutta olen erittäin kiitollinen, jos tästä kaikesta huolimatta olet joskus sattunut tällekin sivulle eksymään, kiitos siitä!
Haluaisin jatkossa kirjoitella ehkäpä vielä rohkeammin erilaisista aiheista ja näkemyksistä, sillä tämä on minun tapani vaikuttaa ja kertoa minulle tärkeistä asioista. Muille ei pidä mennä tyrkyttämään omia ajatuksiaan ja arvojaan, mutta niistä pitää olla valmis kertomaan, jos joku haluaa niistä kuulla. Vaikkei omia näkemyksiään olisi jatkuvasti saarnaamassa muille, ei se tarkoita sitä, että niitä itse häpeäisi. "Jos ei hyvällä niin sitten pahalla"- sanonta ei siis sovi tähän kohtaan. Meidän pitää oppia kunnioittamaan toistemme näkemyksiä, vaikkemme aina itse niitä komppaisikaan.

 Olen oppinut tämän vuoden aikana paljon; paljon uusia asioita itsestäni, ympärilläni olevista ihmisistä ja mikä tärkeintä Jumalasta. Tästä on siis hyvä jatkaa (toivottavasti) postausrikkaaseen loppuvuoteen :)


"me ollaan hiljaa hiljaa

aivan kuin ei oltaiskaan

meitä totuus saattaa satuttaa


kun silmät sulkeutuu

ja totuus hämärtyy

olet suuntani pimeässä

kun silmät sulkeutuu, 

en saa valoa piilottaa

sitä kannan sitä kannan

sydämessä"


-Vanamo






<3:llä Aino

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomailujen kautta kohti arkea

Nyt kun sataa vettä ja koulunpenkki odottaa  huomenna lämmittäjäänsä, on hyvä hetki fiilistellä vielä vähän kesää. Tuntuu ihan hassulta, että kesä on jälleen takana päin. Vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin, koulun alku tulee joka vuosi ihan puskista. Tämä kesä on ollut kyllä työntäyteinen, mutta olen yrittänyt nauttia pienistäkin hetkistä ja asioista. Hyvää ruokaa, lenkit koiran kanssa, lököily auringossa ja ihan vaan se kun koko perhe on ollut saman katon alla. Ai niin ja onhan tää ollu vähä spesiaali kesä, kun oon aikuistunu ja saanu ajokortinikin. Ensimmäiset blogitekstini syntyivät myös tänä kesänä, vaikkakin vähän hitaalla temmolla. Olen myös oppinut paljon itsestäni ja siitä kuinka jokaisen meistä on luotava aivan oma polkunsa. Jos aikoo seurata muiden jälkiä, voi jäädä monta asiaa oppimatta ja kokematta. Omasta polusta puheenollen, päätin myös kesälomalla, että teen lukion kolmeen ja puoleen vuoteen ja valmistun vasta syksyllä 2017, kyllä helpotti. Kun oppii tuntemaan i
Lähetä kommentti
Lue lisää

Totuus satuttaa

Varsinkin totuus, jonka kuule kaikkein lähimmiltä ihmisiltä. Eihän meidän muuten tarvitsisi etsiä sitä viimeistä takaporttia tai tilannetta tasaavaa selitystä, jos se ei satuttaisi. Jos se ei tuntuisi missään, emme yrittäisi pelastaa omaa nahkaamme vetoamalla myötätuntoon tai siihen, että emme ole tienneet jotain, vaikka olisimmekin pyöritelleet juurikin niitä asioita mielessämme kuin loputonta diaesitystä. Ajattelutapojen tai tekojensa virheellisyyttä on kuitenkin usein vaikea myöntää. Vaikka jossain syvällä sisimmässämme tunnemme heikkoutemme ja haavoittuvaisuutemme, emme silti anna periksi. Vahvat näkemykset ja mielipiteet tekevät myös niiden kantajista vahvoja, niin hyvässä kuin pahassa. Väärässä olemista seuraa nöyrtyminen tai totuuden hylkääminen, koska nöyrtyminen ei kuulu sanavarastoon. Sinä itse päätät! Olen joutunut nöyrtymään monen totuuden edessä, jotka olen kuullut läheisiltäni. Olen jotunut hyväksymään välillä pitkinkin hampain, että olen väärässä ja minu
Lähetä kommentti
Lue lisää

Amorin apulainen

Meistä jokainen haluaa tuntea olevansa rakastettu. Kukapa ei joskus haluaisi kuulla niitä taianomaisia sanoja, että "olen ajatellut sinua" tai "olet minulle tärkeä"? Satujen prinsessa- ja prinssitarinat onnellisine loppuineen tuntuvat turhankin kliseisiltä, kun ajattelee tätä meidän joskus hieman karua maailmaamme, joka ei ota meitä aina vastaan lämpimin kädenpuristuksin. Kaikki vaativat itselleen täydellistä rakkautta, mutta tiedämmekö edes itse, mitä olemme vaatimassa.  Ne jotka yhtään minua tuntevat saattavat kummastella, mistä olen moisen aiheen keksinyt, sillä eihän minulla pitäisi olla tästä juuri mitään sanottavaa. Nämä asiat ovat kuitenkin mietityttäneet minua jo jonkin aikaa ja ajattelin, että ehkä rustaamalla ajatuksia tänne pääkin vähän tyhjenisi ja tulisi tilaa muille jutuille. Minua on alkanut mietityttämään ihan hirveästi viime aikoina ihmissuhteet ja se mitä me niiltä vaadimme ja odotamme. Muistan kyllä hyvin kuinka minullakin oli nuorem
Lähetä kommentti
Lue lisää