Olen jo pienestä pitäen saanut kuulla, että olen tärkeä ja minusta välitetään. Koenkin olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu, sillä kaikki lapset eivät sitä välttämättä ole saaneet kuulla, vaikka jokainen heistä sen olisi ansainnutkin. Iän lisääntyessä alkoi kuitenkin tuntua, että tuo vanhemmilta ja ystäviltä saatu rakkaus ei riittänyt. Tuo äidin ja isän jakama läheisyys ei täyttänyt sitä julmettoman suurta aukkoa sydämmessäni, jonka voi täyttää vain tietynlainen rakkaudenmuoto; rakkaus, joka on ikuista, loputonta ja riippumatonta. Meidän ihmisten on hyvin vaikea rakastaa, jos toinen on loukannu tai muuten kohdellut meitä epäoikeudenmukaisesti. Vanhemman ja lapsen välinen side on tietysti aivan omaa luokkaansa, mutta monesti omat tunteemme ja asenteemme estävät meitä rakastamasta muita ihmisiä vilpittömästi ja omaa etua ajattelematta.
Olin kuitenkin joskus saanut kuulla aika siististä tyypistä, joka jättäisi muut 99 odottamaan vain löytääkseen minut ja uhraavansa ainoan poikansa, jotta minä saisin elää, minä pieni ihminen. Tuon kuultuani taisin ajatella vain, että vau! Voisinko minä todella saada osakseni jotain noin hienoa? Halusin tuntea tuon tyypin, joka oli sanonut noin ja joka on luvannut rakastaa minua tuolla kaipaamallani täydellisellä rakkaudella; rakkaudella, joka on ikuista ja riippumatonta. Kukapa nyt ei haluaisi tuntea salaista ihailijaansa nimeltä? Nyt kun olemme tutustuneet paremmin, voisin kuvailla Hänen rakkauttaan myös armolliseksi.
Hmm... siis melko tavallinen rakkaustarina. Ihastuin, rakastuin ja nyt en voisi enää luopua. Toisaalta tämä minun tarinani ei ollut lähelläkään tavallista. Tätä rakkaustarinaa seurasi 24/7 intensiivisuhde ilman taukoja. Olemme koko ajan toistemme seurassa ja, jos minä en aina haluaisi olla Hänen seurassaan, Hän kulkee vähintään perässäni turvaamassa selustani. Jonkun mielestä tämä saattaa kuulostaa ahdistavalta ja omasta ajasta luopumiselta, mutta minä kutsuisin sitä rakkaudeksi ja toisin sanoen uskoksi. Kyllä, voitte siis kutsua minua uskovaksi, sillä minä todella uskon Jumalaan. Mutta määritteleekö uskoni minut ihmisenä? Määrittelettekö te minut uskoni kautta?
Uskon voidaan ajatella määrittelevän minut tiettyyn pisteeseen saakka, sillä se on muokannut ja kasvattanut minusta tietynlaisen ja vaikuttanut toki myös arvomaailmaani vahvasti. Jumalan paremman tuntemisen kautta olen oppinut arvostamaan paremmin jumalan kuvaa niin itsessäni kuin muissakin.
(Jumalan kuva lyhyesti selitettynä tarkoittaa kutakuinkin tietynlaista arvonimeä, jota jokainen meistä kantaa Jumalan lapsena. Tuo arvonimi kertoo, että olemme äärettömän arvokkaita sellaisenaan ja olemme saaneet Jumalalta lahjaksi erialisia kykyjä ja taitoja, jotka erottavat meidät muista luoduista olennoista. Pystymme mm. olemaan yhteydessä Luojaamme.)
Jumalan kuvana eläminen ja ehkä tarkemmin vielä sen ymmärtäminen, että elää Jumalan kuvana auttaa ymmärtämään paremmin, että me kaikki todella olemme tällä samalla viivalla. Kukaan ei ole sukupuolestaan, ihonväristään, ammatistaan, asemastaan tai mistään muustakaan huolimatta kenenkään yläpuolella. Tuon todellinen ymmärtäminen on auttanut ainakin minua suhtautumaan ihmisiin paremmin heille kuuluvalla tavalla. Jumalan kuvana eläminen muistuttaa meitä välittämään myös itsestämme ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnistamme, sillä yhtälailla meidän tulisi arvostaa tuota kuvaa myös itsessämme.
Vaikka koen uskon tuoneen minulle monia hyviä piirteitä, ei se silti tarkoita sitä, että uskova ihminen on "täydellisyyden perikuva". Usko auttaa minua tekemään parempia valintoja, mutta samalla se se tekee myös omasta inhimillisyydestäni tietyllä tapaa hyväksyttävämpää. Minä mokaan ja teen virheitä. Minä satutan ja valitsen väärin, mutta nämä teot eivät leimaa minua ikuisiksi ajoiksi epäonnistujaksi. Minä saan uuden mahdollisuuden, miksi en siis antaisi sitä myös muille. On kuitenki eri asia hakata päätä seinään jatkuvasti oppimatta siitä kuin hakkamisen jälkeen oppia virheistään ja iloita uudesta mahdollisuudesta.
Kukaan meistä ei ole voinut tehdä mitään sellaista, mitä ei voisi saada anteeksi, jos sitä sydämmestään pyytää!
Tässä kohtaa olisi ehkä hyvä kysyä teiltä, mitä sana uskova tuo teille mielee. Eli minkälaisia sanoja käytätte määritellessänne itsellenne ihmistä, joka uskoo Jumalaan? Hyväuskoinen, lapsellinen, tylsä, harhainen, laiska ja heikko ovat ainakin sanoja joihin minä itse olen törmännyt uskovista puhuttaessa. Olen lapsellisen hyväuskoinen pitäessäni tätä kaikkea totena ja uskoessani todellakin johonkin satukirjaan. Kyllä minä todellakin uskon tuohon "satukirjaan". Korostan erityisesti sanaa uskon, sillä kaikkea tuota en voi todistaa sinulle, sillä kyse on uskosta niin kuin monessa muussakin asiassa elämässämme. Voitte pitää minua myös tylsänä ja harhaisena ihmisenä, mutta siihen voisin sanoa, että nuo ominaisuudet voisin omistaa aivan hyvin ilman uskoanikin. Jotkut saattavat pitää minua heikkona ihmisenä, kun en pärjää yksin vaan tarvitsen korkeampaa voimaa elämääni. Itse pidän sitä kuitenkin jonkinlaisena vahvuutena, sillä minun ei tarvitse selvitä yksin ja saan pyytää apua. Välillä tuntuu, että avun pyytäminen ja oman heikkouden myöntäminen ovat lähes tabuja. Nykyinen yhteiskuntamme korostaa yrittelijäisyyttä ja vahvoja selviytyjiä ja sinut leimataan herkästi huonoksi ihmiseksi, jos epäonnistut ja kompuroit omiin lahkeisiisi!
Niin mikäs se tämän jutun pointti olikaan? Olen siis korviani myöten rakastunut, ja taisin sanoa sanan rakkaus ainakin tuhat kertaa vähän eri muodoissa, pahoittelut siitä. Uskovana ihmisenä tiedostan myös, että monet määrittelevät uskoni takia minut tietynlaiseksi ihmiseksi, mutta harvoin nuo määritelmät pitävät paikkaansa. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Haluan, että sinä rakastat ja tulet rakastetuksi. Kun annetaan ohjeita uskon löytämiseksi, neuvotaan monesti menemään kirkkoon tai lukemaan evankeliumeita, jotta kristinuskon perusasiat tulisivat ensin tutuiksi. Minä kuitenkin neuvoisin sinua ensin tutustumaan tuohon tyyppiin, joka sanoo rakastavansa sinua aivan älyttömästi. Lue ja kuuntele ensin, miten Hän lupaa sinua rakastaa niin takaan, että et voi löytää parempaa rakkautta mistään muualta. Varoitan kuitenkin, että tuohon rakkauteen voi jäädä helposti koukkuun!
Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
(1. Joh. 4:8.)
Kommentit
Lähetä kommentti