Varsinkin totuus, jonka kuule kaikkein lähimmiltä ihmisiltä. Eihän meidän muuten tarvitsisi etsiä sitä viimeistä takaporttia tai tilannetta tasaavaa selitystä, jos se ei satuttaisi. Jos se ei tuntuisi missään, emme yrittäisi pelastaa omaa nahkaamme vetoamalla myötätuntoon tai siihen, että emme ole tienneet jotain, vaikka olisimmekin pyöritelleet juurikin niitä asioita mielessämme kuin loputonta diaesitystä.
Ajattelutapojen tai tekojensa virheellisyyttä on kuitenkin usein vaikea myöntää. Vaikka jossain syvällä sisimmässämme tunnemme heikkoutemme ja haavoittuvaisuutemme, emme silti anna periksi.
Vahvat näkemykset ja mielipiteet tekevät myös niiden kantajista vahvoja, niin hyvässä kuin pahassa.
Ajattelutapojen tai tekojensa virheellisyyttä on kuitenkin usein vaikea myöntää. Vaikka jossain syvällä sisimmässämme tunnemme heikkoutemme ja haavoittuvaisuutemme, emme silti anna periksi.
Vahvat näkemykset ja mielipiteet tekevät myös niiden kantajista vahvoja, niin hyvässä kuin pahassa.
Väärässä olemista seuraa nöyrtyminen tai totuuden hylkääminen, koska nöyrtyminen ei kuulu sanavarastoon. Sinä itse päätät!
Olen joutunut nöyrtymään monen totuuden edessä, jotka olen kuullut läheisiltäni. Olen jotunut hyväksymään välillä pitkinkin hampain, että olen väärässä ja minun on muutettava tapojani. Tiedän miltä tuntuu vältellä totuutta, vaikka se huuta joka puolella; tulee vastaan kaupan kassalla ja kailottaa laulun sanoissa, en ole halunnut kuulla. Kaikkein suurin totuus, jonka edessä olen joutunut opetella polvistumaan, on kuiten vielä paljon suurempi ja sen opettelu on vienyt paljon enemmän aikaa.
Totuuden, joka sanoo: "Minun armoni riittää sinulle ja sinä riitätä minulle". Vaikka se on maailman kaunein ja ihanin asia, on sen täydellinen ymmärtäminen joskus tajuttoman vaikeaa ja se vaatii paljon nöyrtymistä. Me saamme ja tarvitsemme armoa!
Olen tekopyhä
syntinen kurja yhä
vaikka valosta laulan
on joskus huoneeni pimeä
kosketan patoa valtavaa
"anteeksiantamaton"
sormet seuraa halkeamaa
"anteeksiantamaton"
olen valehtelija
ei valheet valkoisia
voi olla
vaikka niin tahdon uskotella
sormet seuraa halkeamaa
anteeksiantamaton anteeksiannettu on
(KLS. -Anteeksiantamaton)
Ei anneta oman tietämyksemme ylpistää meitä, että olisimme vielä kerran valmiita vastaanottamaan sen kaikkein suurimman totuuden; totuuden, joka ei satuta vaan korjaa ja rakastaa. Muista, että olet valtavan arvokas ja rakastettu!
<3: Aino
Kommentit
Lähetä kommentti