Olen niin kiitollinen uskostani, mutta samalla myös ihmeissäni, sillä usko ei ole kaikille itsestäänselvyys. Meillä jokaisella on luontainen kaipuu Isän luo; yritämme täyttää tuota täydellisen rakkauden kokoista aukkoa kaikella maallisella. Bongatessamme lehdestä taas uuden elämäntapavalmennuskurssin olemme varmoja, että nyt sisällä oleva aukkomme täyttyy, sillä uusi kurssi auttaa meitä löytämään punaisen lankamme. Mutta turhaan, sillä aukko on yhä sisällämme ja se kasvaa kasvamistaan, mitä kauemmas kuljemme Isästä. Se aukko on sydämen muotoinen ja Jumalan kokoinen. Mutta miksi meidän on niin kovin vaikea uskoa, että juuri Jumala voisi täyttää tuo tyhjyyden tunteemme, joka kalvaa sisällämme?
Joudumme päivittäin jättämään monet asiat uskon varaan, koska meillä ei ole mahdollisuutta todistaa itse kaikkea tai osaamisemme ei yllä kyseiselle osa-alueelle. Pekka Pouta ennustaa kesän sään mahdollisesti olevan hyvin epävakainen ja kolea lukuun ottamatta heinäkuun parin päivän mittaista korkeapaineaaltoa, jolloin aurinko saattaa paikoittain näyttäytyä. Pekan ennustus menee meille täydestä, vaikkakin heinäkuun pari hellepäivää saavat epäilyksemme heräämään aikaisempien kokemustemme perusteella. Sääennustus ja usko Jumalaan eivät ole kuitenkaan täysin verrattavissa toisiinsa, mutta se on hyvä esimerkki, josta voimme huomata, että me ihmiset nojaudumme hyvin usein tieteeseen, teorioihin ja kaavoihin, jotka ovat meidän ihmisten kehittämiä. Meidän, jotka myös välillä erehdymme ja teemme virheitä. Vaikka ehkä haluamattammekin näemme välillä oman heikkoutemme, jätämme elämämme omiin tai toisen yhtä vajavaisen ihmisen käsiin. Mutta miksi? Miksi meidän on niin vaikea uskoa Jumalaan? Jumalaan, joka ei erehdy eikä tee virheitä toisin kuin me ihmiset.
Tiede ja meidän ihmisten kehittämät teoriat ja kaavat ovat toki hienoja asioita, jos niitä käyttää oikein. Yksi ehkäpä tieteellisen maailman tunnetuimmista teorioista on kuitenkin sekoittanut meidän ihmisten ajatukset. Charles Darwinin kehittämä evoluutioteoria jakoi aikoinaan maailman lähes kahtia, sillä ihmiset olivat saaneet kirkon teorioiden lisäksi vaihtoehtoisen selityksen ihmisen alkuperään. Darwinin teoria onkin vallan mainio ja se todistaa esimerkiksi kuinka lajit ovat kehittyneet ympäristön muuttuessa erilaisiksi niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Siinä vaiheessa, kun teoriaa aletaan soveltamaan ihmisen kehittymiseen apinasta saa teoria sanan alleviivata paksulla punakynällä, eikä uskomuskaan ole enää täysin väärä termi. Vielä tänä päivänäkin lajien välinen evoluutio on pelkkä teoria, sillä sitä ei ole vielä kukaan pystynyt todistamaan.
Ateisteiksi tunnustautuvat ihmiset kertovat usein uskovansa evoluutioteoriaan, jolla he selittävät myös monesti ihmisten ja eliöiden kehittymisen. Usko sanan käyttö tässä kohtaa onkin aika osuva, sillä lajien väliseen evoluutioon todellakin täytyy usko. Yksi uskontojen luokitteluperuste on, että uskonnosta ihminen saa vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Voidaanko siis ajatella, että lajien väliseen evoluutioon uskova ihminen harrastaa tietynlaista uskontoa?
Tiede ja teoriat ovat kuitenkin huonoja syitä olla uskomatta, sillä kuten huomasimme ei edes evoluutioteoria ole aukoton, joten miten se voisi täyttää meidän oman aukkomme.
Meihin on jo pienestä pitäen iskostettu, että mikään ei ole ilmaista ja, jos jotakin haluaa se pitää ansaita. Voimme saada työpaikan, jos olemme opiskelleet ahkerasti tai keränneet hyvän ansioluettelon. Ansaitsemme rahaa, kun teemme työmme hyvin. Voimme ostaa kaupasta ruokaa, jos annamme kassalla kaupan tädille rahaa. Lista on loputon, mutta ehkäpä tästä lyhyestäkin listasta voitte saada ajatuksesta kiinni; mikään ei ole ilmaista! Kun kuulemme puhuttavan armollisesta ja täydellisestä rakkaudesta, joka on jo sovittanut kaikki syntimme meidän puolestamme, voivat puheet kuulostaa lapsuuden satukirjalta. Kuka haluaisi rakastaa minua silloinkin, kun minulla ei ole mitään annettavaa tai, kuka muka kuolisi juuri minun puolestani, että minä saisin ikuisen elämän? Jumala voi tuntua epätodelliselta ja uskominen vaikealta, sillä meidän ei tarvitse ansaita tätä rakkautta millään lailla. Tässä suhteessa on vain yksi ehto; meidän on annettava itsemme ja elämämme kokonaan Jumalalle. Taas yksi haastava kohta, joka vie mielenkiinnon Jumalasta. Koko elämän antaminen jonkun toisen käsiin voi kuulostaa pelottavalta, sillä meillä on tarve itse olla oman elämämme ratissa ja vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Voin kuitenkin paljastaa sinulle salaisuuden, joka saattaa saada sinut löyhentämään otetta siitä ratista. Koko elämäsi on jo tälläkin hetkellä Jumalan käsissä ja Hän tietää parhaiten, mikä on juuri sinulle hyväksi! Voidaanko siis ajatella, että usko Jumalaan on niin helppoa ja yksinkertaista, että ihmismieli hylkii sitä?
Jumala on olemassa nyt, aina ja ikuisesti, eikä meidän epäilyksemme tai epäuskomme saa häntä katoamaan. Hän katsoo peräämme rakastavasti silloinkin, kun olemme sulkemassa oven hänen edestään ja vielä oven takaakin Hän huutaa odottavansa meitä.
”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room.8:38-39)
Joudumme päivittäin jättämään monet asiat uskon varaan, koska meillä ei ole mahdollisuutta todistaa itse kaikkea tai osaamisemme ei yllä kyseiselle osa-alueelle. Pekka Pouta ennustaa kesän sään mahdollisesti olevan hyvin epävakainen ja kolea lukuun ottamatta heinäkuun parin päivän mittaista korkeapaineaaltoa, jolloin aurinko saattaa paikoittain näyttäytyä. Pekan ennustus menee meille täydestä, vaikkakin heinäkuun pari hellepäivää saavat epäilyksemme heräämään aikaisempien kokemustemme perusteella. Sääennustus ja usko Jumalaan eivät ole kuitenkaan täysin verrattavissa toisiinsa, mutta se on hyvä esimerkki, josta voimme huomata, että me ihmiset nojaudumme hyvin usein tieteeseen, teorioihin ja kaavoihin, jotka ovat meidän ihmisten kehittämiä. Meidän, jotka myös välillä erehdymme ja teemme virheitä. Vaikka ehkä haluamattammekin näemme välillä oman heikkoutemme, jätämme elämämme omiin tai toisen yhtä vajavaisen ihmisen käsiin. Mutta miksi? Miksi meidän on niin vaikea uskoa Jumalaan? Jumalaan, joka ei erehdy eikä tee virheitä toisin kuin me ihmiset.
Tiede ja meidän ihmisten kehittämät teoriat ja kaavat ovat toki hienoja asioita, jos niitä käyttää oikein. Yksi ehkäpä tieteellisen maailman tunnetuimmista teorioista on kuitenkin sekoittanut meidän ihmisten ajatukset. Charles Darwinin kehittämä evoluutioteoria jakoi aikoinaan maailman lähes kahtia, sillä ihmiset olivat saaneet kirkon teorioiden lisäksi vaihtoehtoisen selityksen ihmisen alkuperään. Darwinin teoria onkin vallan mainio ja se todistaa esimerkiksi kuinka lajit ovat kehittyneet ympäristön muuttuessa erilaisiksi niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Siinä vaiheessa, kun teoriaa aletaan soveltamaan ihmisen kehittymiseen apinasta saa teoria sanan alleviivata paksulla punakynällä, eikä uskomuskaan ole enää täysin väärä termi. Vielä tänä päivänäkin lajien välinen evoluutio on pelkkä teoria, sillä sitä ei ole vielä kukaan pystynyt todistamaan.
Ateisteiksi tunnustautuvat ihmiset kertovat usein uskovansa evoluutioteoriaan, jolla he selittävät myös monesti ihmisten ja eliöiden kehittymisen. Usko sanan käyttö tässä kohtaa onkin aika osuva, sillä lajien väliseen evoluutioon todellakin täytyy usko. Yksi uskontojen luokitteluperuste on, että uskonnosta ihminen saa vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Voidaanko siis ajatella, että lajien väliseen evoluutioon uskova ihminen harrastaa tietynlaista uskontoa?
Tiede ja teoriat ovat kuitenkin huonoja syitä olla uskomatta, sillä kuten huomasimme ei edes evoluutioteoria ole aukoton, joten miten se voisi täyttää meidän oman aukkomme.
Meihin on jo pienestä pitäen iskostettu, että mikään ei ole ilmaista ja, jos jotakin haluaa se pitää ansaita. Voimme saada työpaikan, jos olemme opiskelleet ahkerasti tai keränneet hyvän ansioluettelon. Ansaitsemme rahaa, kun teemme työmme hyvin. Voimme ostaa kaupasta ruokaa, jos annamme kassalla kaupan tädille rahaa. Lista on loputon, mutta ehkäpä tästä lyhyestäkin listasta voitte saada ajatuksesta kiinni; mikään ei ole ilmaista! Kun kuulemme puhuttavan armollisesta ja täydellisestä rakkaudesta, joka on jo sovittanut kaikki syntimme meidän puolestamme, voivat puheet kuulostaa lapsuuden satukirjalta. Kuka haluaisi rakastaa minua silloinkin, kun minulla ei ole mitään annettavaa tai, kuka muka kuolisi juuri minun puolestani, että minä saisin ikuisen elämän? Jumala voi tuntua epätodelliselta ja uskominen vaikealta, sillä meidän ei tarvitse ansaita tätä rakkautta millään lailla. Tässä suhteessa on vain yksi ehto; meidän on annettava itsemme ja elämämme kokonaan Jumalalle. Taas yksi haastava kohta, joka vie mielenkiinnon Jumalasta. Koko elämän antaminen jonkun toisen käsiin voi kuulostaa pelottavalta, sillä meillä on tarve itse olla oman elämämme ratissa ja vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Voin kuitenkin paljastaa sinulle salaisuuden, joka saattaa saada sinut löyhentämään otetta siitä ratista. Koko elämäsi on jo tälläkin hetkellä Jumalan käsissä ja Hän tietää parhaiten, mikä on juuri sinulle hyväksi! Voidaanko siis ajatella, että usko Jumalaan on niin helppoa ja yksinkertaista, että ihmismieli hylkii sitä?
Jumala on olemassa nyt, aina ja ikuisesti, eikä meidän epäilyksemme tai epäuskomme saa häntä katoamaan. Hän katsoo peräämme rakastavasti silloinkin, kun olemme sulkemassa oven hänen edestään ja vielä oven takaakin Hän huutaa odottavansa meitä.
”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room.8:38-39)
Kommentit
Lähetä kommentti