Siirry pääsisältöön

Lomailujen kautta kohti arkea


Nyt kun sataa vettä ja koulunpenkki odottaa  huomenna lämmittäjäänsä, on hyvä hetki fiilistellä vielä vähän kesää. Tuntuu ihan hassulta, että kesä on jälleen takana päin. Vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin, koulun alku tulee joka vuosi ihan puskista. Tämä kesä on ollut kyllä työntäyteinen, mutta olen yrittänyt nauttia pienistäkin hetkistä ja asioista. Hyvää ruokaa, lenkit koiran kanssa, lököily auringossa ja ihan vaan se kun koko perhe on ollut saman katon alla. Ai niin ja onhan tää ollu vähä spesiaali kesä, kun oon aikuistunu ja saanu ajokortinikin. Ensimmäiset blogitekstini syntyivät myös tänä kesänä, vaikkakin vähän hitaalla temmolla. Olen myös oppinut paljon itsestäni ja siitä kuinka jokaisen meistä on luotava aivan oma polkunsa. Jos aikoo seurata muiden jälkiä, voi jäädä monta asiaa oppimatta ja kokematta. Omasta polusta puheenollen, päätin myös kesälomalla, että teen lukion kolmeen ja puoleen vuoteen ja valmistun vasta syksyllä 2017, kyllä helpotti. Kun oppii tuntemaan itseään paremmin, on myös helpompi alkaa rakentamaan omaa polkuaan. Minusta tuntuu, että olen oppinut tuntemaan paremmin itseäni, minkä vuoksi uskalsin tehdä moisen ratkaisu. Tietenkin yläkerrasta tuli suurin apu. Kaikesta huolimatta aina on pieni jännitys päällä tulevaisuutta ajatellen, mutta kai se on ihan sallittavaa, eipä ainakaan käy elämä tylsäksi.


Kesällä musiikki on toiminut lenkkiseurana ja rauhoittajana, minkä vuoksi tässä pari minun kesäni kulutetuimmista biiseistä, joita voit fiilistellä samalla, kun katselet mitä puuhailin viimeisinä lomapäivinä. 1. Savea -Vanamo(Spotify) 2. Valot pimeyksien reunoilla -Apulanta 3. Halaa -Younghearted 4. Kuningas palaa -KLS (Sptify) 5.Dreams -Good Weather Forecast 6. Sun unelma -GFM 7. Mansikkamaa -Herz

Kesäloma täyttyi niin nopeasti töistä, että pieni rako kesälomareissulle löytyi vasta ihan viimeisiltä lomapäiviltä, minkä vuoksi kauaksi en kerennyt. Oli kuitenki ihan mukava tehdä edes pieni reissu ja saada ajatukset pois kotoa ja töistä. Olin kaksi yötä Helsingissä Hilton Helsinki Strand nimisessä hotellissa, joka sijaitsi aika lähellä keskustaa. Oltiin aika myöhään liikkeellä varauksen suhteen, joten jouduttiin tyytymään vähän hulppeampaan yksilöön, mutta eihän se meitä haitannut XD. Mikä tärkeintä aamupala oli aivan bueno, ja sitähän minä lähdin hakemaan, hyvää ruokaa. Pakko sanoa vielä ruuasta sen verran, että en oo kyllä ikinä ollu niin täynnä kun noiden kolmen päivänä aikana olin, aamupalastakin toipuminen vei iltapäivälle asti!


Syömisen lisäksi suunnitelmiin kuului Suomenlinnassa ja torilla käynti,tietenkään shoppailua unohtamatta. Sää ei ollut mitä lämpimin, mutta positiivisesti ajateltuna, vettä ei satanut kuin kerran! Olen käynyt Suomenlinnassa useamman kerran, mutta nyt kierrettiin tuttujen paikkojen lisäks vähän muuallakin. Kierreltiin ihan tavallisilla asuinalueilla ja taidettiin me mennä avovankilankin ohi, jossa vangit oli täydessä touhussa. Hauska nähdä miten erilaista elämä on voi olla.  Saaren asukkailla on kyllä aikas hienot maisemat elellä ja työskennellä!

                   

Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyä ja reipasta opiskelua, tsemppiä kaikille opiskeluihin ja töihin!

Aino

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Totuus satuttaa

Varsinkin totuus, jonka kuule kaikkein lähimmiltä ihmisiltä. Eihän meidän muuten tarvitsisi etsiä sitä viimeistä takaporttia tai tilannetta tasaavaa selitystä, jos se ei satuttaisi. Jos se ei tuntuisi missään, emme yrittäisi pelastaa omaa nahkaamme vetoamalla myötätuntoon tai siihen, että emme ole tienneet jotain, vaikka olisimmekin pyöritelleet juurikin niitä asioita mielessämme kuin loputonta diaesitystä. Ajattelutapojen tai tekojensa virheellisyyttä on kuitenkin usein vaikea myöntää. Vaikka jossain syvällä sisimmässämme tunnemme heikkoutemme ja haavoittuvaisuutemme, emme silti anna periksi. Vahvat näkemykset ja mielipiteet tekevät myös niiden kantajista vahvoja, niin hyvässä kuin pahassa. Väärässä olemista seuraa nöyrtyminen tai totuuden hylkääminen, koska nöyrtyminen ei kuulu sanavarastoon. Sinä itse päätät! Olen joutunut nöyrtymään monen totuuden edessä, jotka olen kuullut läheisiltäni. Olen jotunut hyväksymään välillä pitkinkin hampain, että olen väärässä ja minu

Amorin apulainen

Meistä jokainen haluaa tuntea olevansa rakastettu. Kukapa ei joskus haluaisi kuulla niitä taianomaisia sanoja, että "olen ajatellut sinua" tai "olet minulle tärkeä"? Satujen prinsessa- ja prinssitarinat onnellisine loppuineen tuntuvat turhankin kliseisiltä, kun ajattelee tätä meidän joskus hieman karua maailmaamme, joka ei ota meitä aina vastaan lämpimin kädenpuristuksin. Kaikki vaativat itselleen täydellistä rakkautta, mutta tiedämmekö edes itse, mitä olemme vaatimassa.  Ne jotka yhtään minua tuntevat saattavat kummastella, mistä olen moisen aiheen keksinyt, sillä eihän minulla pitäisi olla tästä juuri mitään sanottavaa. Nämä asiat ovat kuitenkin mietityttäneet minua jo jonkin aikaa ja ajattelin, että ehkä rustaamalla ajatuksia tänne pääkin vähän tyhjenisi ja tulisi tilaa muille jutuille. Minua on alkanut mietityttämään ihan hirveästi viime aikoina ihmissuhteet ja se mitä me niiltä vaadimme ja odotamme. Muistan kyllä hyvin kuinka minullakin oli nuorem