Siirry pääsisältöön

Musiikkia keskelle viikkoa

Minkälaista musiikkia sinä kuuntelet ja miksi? Musiikki on ollut mulle aina tapa käsitellä asioita; kun sanat loppuvat musiikki alkaa. Koska käytän musiikkia prosessoidessa ajatuksiani, ei ole täysin merkityksetöntä, minkälaisia kappaleita kuuntelen. Taidokkaat melodiat ja vikkelät sointukaaviot ovat arvostettavan hienoja, mutta sanat ovat minulle se juttu. Kun kuuntelee siihen hetkeen osuvia lyriikoita, voi parhaimmillaan tuntea, että joku puhuu omasta elämästä. Samaistuttavuus laulun sanoihin on tärkeää, jotta laulun avulla voisi käsitellä tunteitaan ja oppia kenties jotain uutta maailmasta ja itsestään.

Niin, no mitä minä sitten kuuntelen? Suurin osa levyistäni ja Spotifyn listoistani sisältävät enimmäkseen gospelia eli musiikkia, jonka pohjana on evankeliumin sanoma. Monelle on saattanut jostain tulla käsitys, että gospel on vain sitä eläkeläisten luukuttamaa harrasta urkumusiikkia, jonka hidasta tempoa tavaillessa nukkumatti ei ole kaukainen ajatus. Tämä keskiajalle jämähtänyt näkemys on kuitenkin täysin harhaanjohtava. En voi kieltää, etteikö asia joskus olisi näin ollut, mutta silloin kyllä muukin kansa kuunteli vielä ihan niitä samoja urkuballaadeja. Gospel on muuttunut vuosien varrella siinä missä populaarimusiikkimmekin. Vaikka kaikenlaiselle musiikille löytyy aina oma kuulijakuntansa, emme voi kieltää etteikö myös Dingon suosio tänäpäivänä olisi laskenut. Gospelmuusikoita löytyy niin popin, dancen, räpin, EDM:n, rockin kuin hevinkin saralta, unohtamatta sekoituksia ja sitä tuttua ja turvallista kirkkomusiikkia. Gospelin ja valtavirran musiikin välillä on vain yksi ero -gospelin sanoma on ja pysyy.

Minulla ei ole mitään yhtä tiettyä musiikkilajia, jonka uskollinen kannattaja olisin. Jos biisi kolahtaa ja saa minut ajattelemaan, vain sillä on merkitystä. Gospel on varmaa tavaraa, jos haluan kysymyksilleni vastauksia. Kuuntelen kuitenkin myös niin sanottujen "normi artistien" musiikkia. Ihmisillä on kova halu löytää elämälleen jonkinlaista tarkoitusta, minkä voi huomata lähes jokaisen artistin lyriikoista. Ihmiset eivät jaksa kuunnella päivästä toiseen kappaleita, joissa puhutaan vain aidan seipäistä; jokainen ihminen haluaa joskus kuulla myös lyriikoita, joissa puhutaan ihan oikeaa asiaa. Musiikissa on semmoinen hieno juttu, että jokainen voi tulkita kuulemansa omalla tavallaan . Sama biisi voi kertoa eri ihmisille aivan erilaisen tarinan, minkä vuoksi en pelkää astua gospel karsinani ulkopuolelle. Oikeastaan kuilu gospelin ja valtavirran musiikin välillä on tarpeeton ja lähes lapsellinen käsitys. Aivan kuten eri näkökulmia ja aatteita kantavat ihmiset pystyvät järkevään dialogiin ja yhteistyöhön, pitäisi myös valtavirran - ja gospelmuusikoiden pystyä tähän. Yhteistyö on lisääntynyt hurjasti tähän päivään mennessä, mutta tekemistä on vielä. Myös gospel on normaalien ihmisten normaalia musiikkia.


Ajattelin tehdä tähän loppuun vielä semmoisen pienen kooste pläjäyksen erilaisista kappaleista, jotka ovat puhutelleet minua tai antaneet hyvää fiilistä. Mukana on niin gospelia kuin sitä "tavallista musiikkia" :) Samalla vähän esimerkkiä siitä, miten erilaista gospelmusiikki voi olla.


1. Hawk Nelson
2. KLS
3. TWELVE24
4. Juhani
5. Apulanta
6. Mikael Gabriel

7. Northwind Collective 
Jos halua vähä bulifleim fiilistä niin kannatta käydä kuuntelemassa myös Pastoripiken soolouran eka biisi!
8. Pastoripike 

Älä pelkää astua mukavuusalueesi ulkopuolelta, vaan kokeile rohkeasti kuunnella erilaisia kappaleita, saatat yllättyä. Tsemppiä loppuviikkon!


Aino

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvän ja pahan ristiriita

Miten määrittelet itsellesi hyvän ja pahan, ja kuinka erotat nuo kaksi toisistaan? Luulen, että monet meistä, minä mukaan lukien, määrittelisivät nämä kaksi termiä seuraavalla tavalla. Hyvä: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka tuottavat MEILLE ja LÄHEISILLEMME hyvää oloa ovat hyviä. Paha: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka satuttavat ja tuottavat pahaa oloa MEILLE ja LÄHEISILLEMME ovat pahoja . Alleviivasin edellisistä virkkeistä tarkoituksella pari sanaa. Nuo pari sanaa kertovat hyvin kolkon totuuden siitä, mihin asti sallimme hyvyyden yltää. Asetamme vahvat muurit noiden sanojen ympärille yrittäen sulkea hyvyyden läheistemme ja itsemme keskelle, ehkä tiedostamattammekin.  Jos meidän vastoinkäymisemme olisivatkin jollekin toiselle mahdollisuus kokea onnea ja iloa, emme pidä asiaa hyvänä, tai tilanteesta hyvän löytäminen on ainakin hyvin haasteellista meille. Oletko koskaan erehtynyt hyvän ja pahan suhteen? Oletko joutunut muuttamaan ...

#mitäihmettä#minätäällä

Tarkalleen noiden otsikon sanoin aloitin lokakuussa seikkailuni sosiaalisessa mediassa, kun loin ihka ensimmäisen instagram-tilini. Nyt ajattelin jatkaa valloitustani myös blogimaailman puolelle ja kokeilla vähän rajojani. En ole mikään tietotekniikan ihmelapsi, minkä vuoksi ette varmastikkaan tule kokemaan kovin suuria viboja blogini ulkoasun suhteen, mutta annetaan sanojen puhua puolesta. Nyt kun päästiin heikkouksiini, voisin kertoa vähän minkälainen flikka täällä kirjoittelee ja mitä tuleman pitää. Olen asunut koko pienen ikäni Etelä-Pohjanmaalla pienessä kylässä veljeslauman ainoana siskona. Minulla ei ole mitään sen erikoisempia harrastuksia, mutta olen aina ollut kova ajattelija. Mielestäni kaikella täällä pallolla tapahtuvalla on tarkoituksensa, minkä vuoksi ajateltavaa on riittänyt ja paljon! Erityisesti erilaiset ihmiset ja uskontojen perimmäiset kysymykset saavat aivonystyräni laukkaamaan -haluan ymmärtää kokoajan enemmän tästä kaikesta. Jottei tämä menisi nyt liian syvälli...

Tee mitä rakastat, niin rakastat mitä teet

Olen paininut kunnon mattopainia viimeaikoina muutaman kysymyksen kanssa yrittäen selättää ne ja näin löytää vastauksia. Kysymykseni ovat liittyneet vahvasti valintojen tekemiseen ja siihen, mikä on oikea ratkaisu juuri minulle. Olen yrittänyt peilailla tilannetta ja vaihtoehtoja monelta kantilta, ehkä liiankin monelta. Vastaus kysymykseeni oli kuitenkin hyvin yksinkertainen, vei vain hetken aikaa, että löysin sen. Eikö valintaa voida silloin pitää oikeana, jos se tuottaa hyvää oloa niin itselle kuin läheisille ihmisillekin, ja vie sinua kohti tavoitteitasi? Pelko sai minut kuitenkin peilaamaan eri näkökulmia. Pelko siitä, että en osaa enkä riitä. Pelon ja riittämättömyyden tunteet ovat kuitenkin aivan normaaleja, eikä niitä kannata säikähtää liikaa. On hyvä muistaa, että ne ovat monesti vain tilanteen luoman paineen aiheuttamia pakkopaitoja, jotka yrittävät puristaa meidät väsyksiin ja saada luovuttamaa. Pelolle vallan antaminen on vaarallista, se vie ensin pikkusormen ja lopulta...