Siirry pääsisältöön

Musiikkia keskelle viikkoa

Minkälaista musiikkia sinä kuuntelet ja miksi? Musiikki on ollut mulle aina tapa käsitellä asioita; kun sanat loppuvat musiikki alkaa. Koska käytän musiikkia prosessoidessa ajatuksiani, ei ole täysin merkityksetöntä, minkälaisia kappaleita kuuntelen. Taidokkaat melodiat ja vikkelät sointukaaviot ovat arvostettavan hienoja, mutta sanat ovat minulle se juttu. Kun kuuntelee siihen hetkeen osuvia lyriikoita, voi parhaimmillaan tuntea, että joku puhuu omasta elämästä. Samaistuttavuus laulun sanoihin on tärkeää, jotta laulun avulla voisi käsitellä tunteitaan ja oppia kenties jotain uutta maailmasta ja itsestään.

Niin, no mitä minä sitten kuuntelen? Suurin osa levyistäni ja Spotifyn listoistani sisältävät enimmäkseen gospelia eli musiikkia, jonka pohjana on evankeliumin sanoma. Monelle on saattanut jostain tulla käsitys, että gospel on vain sitä eläkeläisten luukuttamaa harrasta urkumusiikkia, jonka hidasta tempoa tavaillessa nukkumatti ei ole kaukainen ajatus. Tämä keskiajalle jämähtänyt näkemys on kuitenkin täysin harhaanjohtava. En voi kieltää, etteikö asia joskus olisi näin ollut, mutta silloin kyllä muukin kansa kuunteli vielä ihan niitä samoja urkuballaadeja. Gospel on muuttunut vuosien varrella siinä missä populaarimusiikkimmekin. Vaikka kaikenlaiselle musiikille löytyy aina oma kuulijakuntansa, emme voi kieltää etteikö myös Dingon suosio tänäpäivänä olisi laskenut. Gospelmuusikoita löytyy niin popin, dancen, räpin, EDM:n, rockin kuin hevinkin saralta, unohtamatta sekoituksia ja sitä tuttua ja turvallista kirkkomusiikkia. Gospelin ja valtavirran musiikin välillä on vain yksi ero -gospelin sanoma on ja pysyy.

Minulla ei ole mitään yhtä tiettyä musiikkilajia, jonka uskollinen kannattaja olisin. Jos biisi kolahtaa ja saa minut ajattelemaan, vain sillä on merkitystä. Gospel on varmaa tavaraa, jos haluan kysymyksilleni vastauksia. Kuuntelen kuitenkin myös niin sanottujen "normi artistien" musiikkia. Ihmisillä on kova halu löytää elämälleen jonkinlaista tarkoitusta, minkä voi huomata lähes jokaisen artistin lyriikoista. Ihmiset eivät jaksa kuunnella päivästä toiseen kappaleita, joissa puhutaan vain aidan seipäistä; jokainen ihminen haluaa joskus kuulla myös lyriikoita, joissa puhutaan ihan oikeaa asiaa. Musiikissa on semmoinen hieno juttu, että jokainen voi tulkita kuulemansa omalla tavallaan . Sama biisi voi kertoa eri ihmisille aivan erilaisen tarinan, minkä vuoksi en pelkää astua gospel karsinani ulkopuolelle. Oikeastaan kuilu gospelin ja valtavirran musiikin välillä on tarpeeton ja lähes lapsellinen käsitys. Aivan kuten eri näkökulmia ja aatteita kantavat ihmiset pystyvät järkevään dialogiin ja yhteistyöhön, pitäisi myös valtavirran - ja gospelmuusikoiden pystyä tähän. Yhteistyö on lisääntynyt hurjasti tähän päivään mennessä, mutta tekemistä on vielä. Myös gospel on normaalien ihmisten normaalia musiikkia.


Ajattelin tehdä tähän loppuun vielä semmoisen pienen kooste pläjäyksen erilaisista kappaleista, jotka ovat puhutelleet minua tai antaneet hyvää fiilistä. Mukana on niin gospelia kuin sitä "tavallista musiikkia" :) Samalla vähän esimerkkiä siitä, miten erilaista gospelmusiikki voi olla.


1. Hawk Nelson
2. KLS
3. TWELVE24
4. Juhani
5. Apulanta
6. Mikael Gabriel

7. Northwind Collective 
Jos halua vähä bulifleim fiilistä niin kannatta käydä kuuntelemassa myös Pastoripiken soolouran eka biisi!
8. Pastoripike 

Älä pelkää astua mukavuusalueesi ulkopuolelta, vaan kokeile rohkeasti kuunnella erilaisia kappaleita, saatat yllättyä. Tsemppiä loppuviikkon!


Aino

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomailujen kautta kohti arkea

Nyt kun sataa vettä ja koulunpenkki odottaa  huomenna lämmittäjäänsä, on hyvä hetki fiilistellä vielä vähän kesää. Tuntuu ihan hassulta, että kesä on jälleen takana päin. Vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin, koulun alku tulee joka vuosi ihan puskista. Tämä kesä on ollut kyllä työntäyteinen, mutta olen yrittänyt nauttia pienistäkin hetkistä ja asioista. Hyvää ruokaa, lenkit koiran kanssa, lököily auringossa ja ihan vaan se kun koko perhe on ollut saman katon alla. Ai niin ja onhan tää ollu vähä spesiaali kesä, kun oon aikuistunu ja saanu ajokortinikin. Ensimmäiset blogitekstini syntyivät myös tänä kesänä, vaikkakin vähän hitaalla temmolla. Olen myös oppinut paljon itsestäni ja siitä kuinka jokaisen meistä on luotava aivan oma polkunsa. Jos aikoo seurata muiden jälkiä, voi jäädä monta asiaa oppimatta ja kokematta. Omasta polusta puheenollen, päätin myös kesälomalla, että teen lukion kolmeen ja puoleen vuoteen ja valmistun vasta syksyllä 2017, kyllä helpotti. Kun oppii tuntemaan i

Totuus satuttaa

Varsinkin totuus, jonka kuule kaikkein lähimmiltä ihmisiltä. Eihän meidän muuten tarvitsisi etsiä sitä viimeistä takaporttia tai tilannetta tasaavaa selitystä, jos se ei satuttaisi. Jos se ei tuntuisi missään, emme yrittäisi pelastaa omaa nahkaamme vetoamalla myötätuntoon tai siihen, että emme ole tienneet jotain, vaikka olisimmekin pyöritelleet juurikin niitä asioita mielessämme kuin loputonta diaesitystä. Ajattelutapojen tai tekojensa virheellisyyttä on kuitenkin usein vaikea myöntää. Vaikka jossain syvällä sisimmässämme tunnemme heikkoutemme ja haavoittuvaisuutemme, emme silti anna periksi. Vahvat näkemykset ja mielipiteet tekevät myös niiden kantajista vahvoja, niin hyvässä kuin pahassa. Väärässä olemista seuraa nöyrtyminen tai totuuden hylkääminen, koska nöyrtyminen ei kuulu sanavarastoon. Sinä itse päätät! Olen joutunut nöyrtymään monen totuuden edessä, jotka olen kuullut läheisiltäni. Olen jotunut hyväksymään välillä pitkinkin hampain, että olen väärässä ja minu

Amorin apulainen

Meistä jokainen haluaa tuntea olevansa rakastettu. Kukapa ei joskus haluaisi kuulla niitä taianomaisia sanoja, että "olen ajatellut sinua" tai "olet minulle tärkeä"? Satujen prinsessa- ja prinssitarinat onnellisine loppuineen tuntuvat turhankin kliseisiltä, kun ajattelee tätä meidän joskus hieman karua maailmaamme, joka ei ota meitä aina vastaan lämpimin kädenpuristuksin. Kaikki vaativat itselleen täydellistä rakkautta, mutta tiedämmekö edes itse, mitä olemme vaatimassa.  Ne jotka yhtään minua tuntevat saattavat kummastella, mistä olen moisen aiheen keksinyt, sillä eihän minulla pitäisi olla tästä juuri mitään sanottavaa. Nämä asiat ovat kuitenkin mietityttäneet minua jo jonkin aikaa ja ajattelin, että ehkä rustaamalla ajatuksia tänne pääkin vähän tyhjenisi ja tulisi tilaa muille jutuille. Minua on alkanut mietityttämään ihan hirveästi viime aikoina ihmissuhteet ja se mitä me niiltä vaadimme ja odotamme. Muistan kyllä hyvin kuinka minullakin oli nuorem