Siirry pääsisältöön

Entä jos ne ovatkin minun kädet?

Ajattelin pohtia tänään yhtä ehkä koko maailmanhistorian puhuttelevinta kysymystä, joka on saanut monet ihmiset eri aikoina epäilemään Jumalaa ja kysymään itseltään "onko missään mitään järkeä". Tuo kutkuttava kysymys kuuluu näin: "Miksi maailmassa on niin paljon pahaa, jos Jumala on hyvä ja rakastava?" Huh, kuulostaa aika isolta palalta näin pienelle tytölle, mutta let me try!

Joka päivä voimme kuulla ja lukea toinen toistaan pahempia uutisia, jotka käsittelevät sotia, murhia, hyväksikäyttöjä, ryöstöjä ja luonnonkatastrofeja. Mitä pahempi uutinen, sitä isompi otsikko. Myös monenlla meistä elämässä on tapahtunut tai tapahtuu tälläkin hetkellä asioita, jotka eivät ehkä ylitä uutiskynnystä, mutta jotka romauttavat pohjan kaikelta ja järjestävät elämän aivan uuteen uskoon. Syyttömät ja hyvät ihmiset joutuvat kärsimään. Ihmisiä sairastuu syöpään ja kuolee. Meitä kiusataan ja syrjitään, me kiusaamme ja syrjimme. Vaikka monet asiat, esimerkiksi luonnonkatastrofit, ovat meistä riippumattomia osaamme mekin satuttaa toinen toisiamme. Päivän uutisia selaillessa päällimmäisenä mieleen jää pyörimään kysymys "missä Jumala on"? Jos joku kerta meitä niin kovasti rakastaa ja haluaa huolehtia meistä, niin miksi hän antaa tämän kaiken pahan tapahtua?

Jumala ei ole konkreettinen käsin kosketeltava hahmo, joka voisi laskea auttavat kätensä taivaasta ja pelastaa maailmaa kaikelta pahalta. Tai kyllä Jumala siihen pystyisi, mutta nopea maailman parantaminen ei taida olla ratkaisu ongelmaan. Ehkä juuri sen takia, että emme voi nähdä Jumalaa meidän on välillä vaikea ymmärtää, että Hän todella yrittää auttaa meitä. Jumala on kautta aikojen käyttänyt meitä ihmisiä apulaisinaan ja toiminut meidän välityksellämme. Voisimmeko siis ajatella, että ne olivatkin minun kädet, jotka jättivät tekemättä, auttamatta ja jotka satuttivat niin monia? 

 Jumala on antanut ihmisille vapaan tahdon, koska Hän rakastaa meitä. Täydellisesti sääntöjen mukaan toimiva robotti ja rakkaus ovat kaukana toisistaan. Vapaa tahto antaa meille ihmisille valtavsti valtaa, jolla me niin kovin usein satutamme toisiamme. Maailmasta ei voi poistaa kaikkea pahaa, koska silloin Jumala joutuisi poistamaan maailmasta pahuuden lähteen -ihmisen. Vaikkemme voi poistaa kaikkea pahaa, voimme silti yrittää tehdä maailmasta paremman paikan elää meille jokaiselle. Voimme katsoa käsiämme ja ajatella, että Jumala haluaa käyttää juuri MINUN käsiäni paremman tulevaisuuden rakentamisessa. Jumala on siis hoitanut osansa ja nyt on vain meidän vuoromme hoitaa omamme.






 Aino




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomailujen kautta kohti arkea

Nyt kun sataa vettä ja koulunpenkki odottaa  huomenna lämmittäjäänsä, on hyvä hetki fiilistellä vielä vähän kesää. Tuntuu ihan hassulta, että kesä on jälleen takana päin. Vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin, koulun alku tulee joka vuosi ihan puskista. Tämä kesä on ollut kyllä työntäyteinen, mutta olen yrittänyt nauttia pienistäkin hetkistä ja asioista. Hyvää ruokaa, lenkit koiran kanssa, lököily auringossa ja ihan vaan se kun koko perhe on ollut saman katon alla. Ai niin ja onhan tää ollu vähä spesiaali kesä, kun oon aikuistunu ja saanu ajokortinikin. Ensimmäiset blogitekstini syntyivät myös tänä kesänä, vaikkakin vähän hitaalla temmolla. Olen myös oppinut paljon itsestäni ja siitä kuinka jokaisen meistä on luotava aivan oma polkunsa. Jos aikoo seurata muiden jälkiä, voi jäädä monta asiaa oppimatta ja kokematta. Omasta polusta puheenollen, päätin myös kesälomalla, että teen lukion kolmeen ja puoleen vuoteen ja valmistun vasta syksyllä 2017, kyllä helpotti. Kun oppii tuntemaan i

Totuus satuttaa

Varsinkin totuus, jonka kuule kaikkein lähimmiltä ihmisiltä. Eihän meidän muuten tarvitsisi etsiä sitä viimeistä takaporttia tai tilannetta tasaavaa selitystä, jos se ei satuttaisi. Jos se ei tuntuisi missään, emme yrittäisi pelastaa omaa nahkaamme vetoamalla myötätuntoon tai siihen, että emme ole tienneet jotain, vaikka olisimmekin pyöritelleet juurikin niitä asioita mielessämme kuin loputonta diaesitystä. Ajattelutapojen tai tekojensa virheellisyyttä on kuitenkin usein vaikea myöntää. Vaikka jossain syvällä sisimmässämme tunnemme heikkoutemme ja haavoittuvaisuutemme, emme silti anna periksi. Vahvat näkemykset ja mielipiteet tekevät myös niiden kantajista vahvoja, niin hyvässä kuin pahassa. Väärässä olemista seuraa nöyrtyminen tai totuuden hylkääminen, koska nöyrtyminen ei kuulu sanavarastoon. Sinä itse päätät! Olen joutunut nöyrtymään monen totuuden edessä, jotka olen kuullut läheisiltäni. Olen jotunut hyväksymään välillä pitkinkin hampain, että olen väärässä ja minu

Kun elämä potkii

Heissan, ystävät hyvät! Minun juhannusaattoni meni töiden merkeissä, mutta ehdittiin kuitenkin napata pari pakollista juhannuskuvaa. Eilen oli myös aikas raskas, mutta antoisa päivä; töppäilin nimittäin oikein kunnolla. Päivä oli täynnä uusia ja vähän haastaviakin juttuja ja kyyneleet eivät aina olleet kovinkaan kaukana. Ei auttanut kuin potkia takaisin päin. Kokeilinkin sitä kirjaimellisesti kylppärin kynnykseen ja mursin varpaani, hyvä minä! Olisi vaan ollut niin helppoa nostaa kädet pystyyn ja lopettaa, ottaa pieni aikalisä. Sisulla ja kädet ristissä siitäkin selvittiin taskussa taas pari uutta oppia.    Kun elämä potkii, meillä on kaksi vaihtoehtoa. Ongelmien ilmestyessä voi soittaa äidille ja tirauttaa pari kyyneltä, matkaa on kuitenkin jatkettava pian, jos siitä aikoo selvitä ehjin nahoin. Toinen vaihtoehto on jäädä maahan makaamaan ja surkuttelemaan kohtaloaan. Meillä jokaisella on oikeus rypeä onnettomuudessa ja kurjuudessa ja olla heikkoja -aina ei tarvitse olla super