Siirry pääsisältöön

Entä jos ne ovatkin minun kädet?

Ajattelin pohtia tänään yhtä ehkä koko maailmanhistorian puhuttelevinta kysymystä, joka on saanut monet ihmiset eri aikoina epäilemään Jumalaa ja kysymään itseltään "onko missään mitään järkeä". Tuo kutkuttava kysymys kuuluu näin: "Miksi maailmassa on niin paljon pahaa, jos Jumala on hyvä ja rakastava?" Huh, kuulostaa aika isolta palalta näin pienelle tytölle, mutta let me try!

Joka päivä voimme kuulla ja lukea toinen toistaan pahempia uutisia, jotka käsittelevät sotia, murhia, hyväksikäyttöjä, ryöstöjä ja luonnonkatastrofeja. Mitä pahempi uutinen, sitä isompi otsikko. Myös monenlla meistä elämässä on tapahtunut tai tapahtuu tälläkin hetkellä asioita, jotka eivät ehkä ylitä uutiskynnystä, mutta jotka romauttavat pohjan kaikelta ja järjestävät elämän aivan uuteen uskoon. Syyttömät ja hyvät ihmiset joutuvat kärsimään. Ihmisiä sairastuu syöpään ja kuolee. Meitä kiusataan ja syrjitään, me kiusaamme ja syrjimme. Vaikka monet asiat, esimerkiksi luonnonkatastrofit, ovat meistä riippumattomia osaamme mekin satuttaa toinen toisiamme. Päivän uutisia selaillessa päällimmäisenä mieleen jää pyörimään kysymys "missä Jumala on"? Jos joku kerta meitä niin kovasti rakastaa ja haluaa huolehtia meistä, niin miksi hän antaa tämän kaiken pahan tapahtua?

Jumala ei ole konkreettinen käsin kosketeltava hahmo, joka voisi laskea auttavat kätensä taivaasta ja pelastaa maailmaa kaikelta pahalta. Tai kyllä Jumala siihen pystyisi, mutta nopea maailman parantaminen ei taida olla ratkaisu ongelmaan. Ehkä juuri sen takia, että emme voi nähdä Jumalaa meidän on välillä vaikea ymmärtää, että Hän todella yrittää auttaa meitä. Jumala on kautta aikojen käyttänyt meitä ihmisiä apulaisinaan ja toiminut meidän välityksellämme. Voisimmeko siis ajatella, että ne olivatkin minun kädet, jotka jättivät tekemättä, auttamatta ja jotka satuttivat niin monia? 

 Jumala on antanut ihmisille vapaan tahdon, koska Hän rakastaa meitä. Täydellisesti sääntöjen mukaan toimiva robotti ja rakkaus ovat kaukana toisistaan. Vapaa tahto antaa meille ihmisille valtavsti valtaa, jolla me niin kovin usein satutamme toisiamme. Maailmasta ei voi poistaa kaikkea pahaa, koska silloin Jumala joutuisi poistamaan maailmasta pahuuden lähteen -ihmisen. Vaikkemme voi poistaa kaikkea pahaa, voimme silti yrittää tehdä maailmasta paremman paikan elää meille jokaiselle. Voimme katsoa käsiämme ja ajatella, että Jumala haluaa käyttää juuri MINUN käsiäni paremman tulevaisuuden rakentamisessa. Jumala on siis hoitanut osansa ja nyt on vain meidän vuoromme hoitaa omamme.






 Aino




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvän ja pahan ristiriita

Miten määrittelet itsellesi hyvän ja pahan, ja kuinka erotat nuo kaksi toisistaan? Luulen, että monet meistä, minä mukaan lukien, määrittelisivät nämä kaksi termiä seuraavalla tavalla. Hyvä: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka tuottavat MEILLE ja LÄHEISILLEMME hyvää oloa ovat hyviä. Paha: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka satuttavat ja tuottavat pahaa oloa MEILLE ja LÄHEISILLEMME ovat pahoja . Alleviivasin edellisistä virkkeistä tarkoituksella pari sanaa. Nuo pari sanaa kertovat hyvin kolkon totuuden siitä, mihin asti sallimme hyvyyden yltää. Asetamme vahvat muurit noiden sanojen ympärille yrittäen sulkea hyvyyden läheistemme ja itsemme keskelle, ehkä tiedostamattammekin.  Jos meidän vastoinkäymisemme olisivatkin jollekin toiselle mahdollisuus kokea onnea ja iloa, emme pidä asiaa hyvänä, tai tilanteesta hyvän löytäminen on ainakin hyvin haasteellista meille. Oletko koskaan erehtynyt hyvän ja pahan suhteen? Oletko joutunut muuttamaan ...

#mitäihmettä#minätäällä

Tarkalleen noiden otsikon sanoin aloitin lokakuussa seikkailuni sosiaalisessa mediassa, kun loin ihka ensimmäisen instagram-tilini. Nyt ajattelin jatkaa valloitustani myös blogimaailman puolelle ja kokeilla vähän rajojani. En ole mikään tietotekniikan ihmelapsi, minkä vuoksi ette varmastikkaan tule kokemaan kovin suuria viboja blogini ulkoasun suhteen, mutta annetaan sanojen puhua puolesta. Nyt kun päästiin heikkouksiini, voisin kertoa vähän minkälainen flikka täällä kirjoittelee ja mitä tuleman pitää. Olen asunut koko pienen ikäni Etelä-Pohjanmaalla pienessä kylässä veljeslauman ainoana siskona. Minulla ei ole mitään sen erikoisempia harrastuksia, mutta olen aina ollut kova ajattelija. Mielestäni kaikella täällä pallolla tapahtuvalla on tarkoituksensa, minkä vuoksi ajateltavaa on riittänyt ja paljon! Erityisesti erilaiset ihmiset ja uskontojen perimmäiset kysymykset saavat aivonystyräni laukkaamaan -haluan ymmärtää kokoajan enemmän tästä kaikesta. Jottei tämä menisi nyt liian syvälli...

Tee mitä rakastat, niin rakastat mitä teet

Olen paininut kunnon mattopainia viimeaikoina muutaman kysymyksen kanssa yrittäen selättää ne ja näin löytää vastauksia. Kysymykseni ovat liittyneet vahvasti valintojen tekemiseen ja siihen, mikä on oikea ratkaisu juuri minulle. Olen yrittänyt peilailla tilannetta ja vaihtoehtoja monelta kantilta, ehkä liiankin monelta. Vastaus kysymykseeni oli kuitenkin hyvin yksinkertainen, vei vain hetken aikaa, että löysin sen. Eikö valintaa voida silloin pitää oikeana, jos se tuottaa hyvää oloa niin itselle kuin läheisille ihmisillekin, ja vie sinua kohti tavoitteitasi? Pelko sai minut kuitenkin peilaamaan eri näkökulmia. Pelko siitä, että en osaa enkä riitä. Pelon ja riittämättömyyden tunteet ovat kuitenkin aivan normaaleja, eikä niitä kannata säikähtää liikaa. On hyvä muistaa, että ne ovat monesti vain tilanteen luoman paineen aiheuttamia pakkopaitoja, jotka yrittävät puristaa meidät väsyksiin ja saada luovuttamaa. Pelolle vallan antaminen on vaarallista, se vie ensin pikkusormen ja lopulta...