Heissan, ystävät hyvät! Minun juhannusaattoni meni töiden merkeissä, mutta ehdittiin kuitenkin napata pari pakollista juhannuskuvaa. Eilen oli myös aikas raskas, mutta antoisa päivä; töppäilin nimittäin oikein kunnolla. Päivä oli täynnä uusia ja vähän haastaviakin juttuja ja kyyneleet eivät aina olleet kovinkaan kaukana. Ei auttanut kuin potkia takaisin päin. Kokeilinkin sitä kirjaimellisesti kylppärin kynnykseen ja mursin varpaani, hyvä minä! Olisi vaan ollut niin helppoa nostaa kädet pystyyn ja lopettaa, ottaa pieni aikalisä. Sisulla ja kädet ristissä siitäkin selvittiin taskussa taas pari uutta oppia.
Kun elämä potkii, meillä on kaksi vaihtoehtoa. Ongelmien ilmestyessä voi soittaa äidille ja tirauttaa pari kyyneltä, matkaa on kuitenkin jatkettava pian, jos siitä aikoo selvitä ehjin nahoin. Toinen vaihtoehto on jäädä maahan makaamaan ja surkuttelemaan kohtaloaan. Meillä jokaisella on oikeus rypeä onnettomuudessa ja kurjuudessa ja olla heikkoja -aina ei tarvitse olla supersankari. Meillä on myös oikeus turvautua Jumalaan vaikeina ja epävarmoina hetkinä, sillä aina ei ole viisainta luottaa omiin ajatuksiin ja arvioihin. (Snl.3:5-7). On kuitenkin tärkeä osata jatkaa matkaa ja vielä tärkeämpää oppia tapahtuneesta jotain. Koska kaikella on tarkoituksensa, eivät alamäet kerro meidän huonoudestamme ja heikkouksistamme. Myös huonoista hetkistä voi oppia jotain uutta, minkä takia meidän ei tulisi olla niin kovin ankaria itseämme kohtaan, kun epäonnistumme tai olemme väsyneitä. Jos ollaan oikein positiivisia, voisi ajatella, että kun elämä potkii, joku haluaa opettaa meille jotakin. Jos huonoista hetkistä ei mitään muuta opi niin, ainakin kärsivällisyys kasvaa.
Viettäkäähän mukava viimeinen juhannusilta ja nauttikaa kesästä!
Aino
Kommentit
Lähetä kommentti