Siirry pääsisältöön

Eihän se minulle mitenkään kuulu, mutta...

Heipodei!

 Ootko koskaan ajautunut tilanteeseen, jossa puheenaiheet ovat vaarassa loppua ja tilanne on uhkaavasti muuttumassa sangen kiusalliseksi? Tällaista tapahtuu yleensä porukassa, jossa ihmiset eivät ole aivan niitä läheisimpiä sydänystäviä, joiden kanssa jaetaan ne noloimmatkin jutut. Itse olen joutunut jo muutaman kerran tuon kaamean tilanteen uhriksi. Siinä ei ole oikeastaan kuin kaksi vaihtoehtoa, voit ottaa käyttöön muiden elämä -kortit tai vain uskaltautua syvemmälle. Voit joutua kertomaan tai kysymään jotain sellaista, joka iskee kovan titaanikuoren alle. Erityisesti ME TYTÖT turvaudumme ehkä liiankin usein noihin muiden elämä -kortteihin. Kun ei uskalla tai halua puhua niitä syvällisimpiä asioita tai kertoa mitä oikeasti kuuluu, on helpompi puhua muiden ihmisten elämästä ja heidän ongelmistaan. Siinä kun sitten puidaan toisten elämän solmukohtia, alkaa omakin elämä tuntumaan aikas hyvältä. Vai miten se menikään? 

 Meidän on usein helpompi puhua toisten ihmisten asioista, vaikka ne eivät mitenkään meidän elämäämme koskettaisikaan. Oman elämän avaaminen voi olla riskialtis tapa aloittaa ihmissuhde tai vain keskustelu kaverin kanssa. Kun otetaan omat ongelmat ja heikkoudet esiin, on se sama kuin ojentaisimme keskustelukumppanillemme sen kaikkein terävimmän miekan, jolla hän voi satuttaa meitä kaikkein eniten. Kertooko muiden elämä -korttien käyttö pelosta puhua vaikeista asioista vai ainoastaan yrityksestä säilyttää uskottava ulkokuori? 

 Monesti kun puhumme muiden asioista, on meillä tapana tokaista loppuun "eihän se minulle mitenkään kuulu, mutta..." Niin tosiaan, eihän se meille sitten mitenkään kuulu. Jos on oikeasti huolissaan jonkun ihmisen asioista, voisi olla viisaampaa mennä kysymään suoraan itse kyseiseltä ihmiseltä miten hänellä menee. Selän takana asioiden puiminen ei ole kovin kehittävää, vaikka kuinka yrittäisimme uskotella itsellemme, että "en minä millään pahalla".

 Huolehditaan toinen toisistamme, mutta ei kierrätetä huolenaiheitamme monen luukun kautta niin kuin valtion virkapaperita. Syvällisistä, niistä oikeista asioista puhuminen ei myöskään ole vaarallista. Oman elämän raottaminen voi viedä ihmissuhteen aivan uusille leveleille.

Aino

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvän ja pahan ristiriita

Miten määrittelet itsellesi hyvän ja pahan, ja kuinka erotat nuo kaksi toisistaan? Luulen, että monet meistä, minä mukaan lukien, määrittelisivät nämä kaksi termiä seuraavalla tavalla. Hyvä: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka tuottavat MEILLE ja LÄHEISILLEMME hyvää oloa ovat hyviä. Paha: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka satuttavat ja tuottavat pahaa oloa MEILLE ja LÄHEISILLEMME ovat pahoja . Alleviivasin edellisistä virkkeistä tarkoituksella pari sanaa. Nuo pari sanaa kertovat hyvin kolkon totuuden siitä, mihin asti sallimme hyvyyden yltää. Asetamme vahvat muurit noiden sanojen ympärille yrittäen sulkea hyvyyden läheistemme ja itsemme keskelle, ehkä tiedostamattammekin.  Jos meidän vastoinkäymisemme olisivatkin jollekin toiselle mahdollisuus kokea onnea ja iloa, emme pidä asiaa hyvänä, tai tilanteesta hyvän löytäminen on ainakin hyvin haasteellista meille. Oletko koskaan erehtynyt hyvän ja pahan suhteen? Oletko joutunut muuttamaan ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

#mitäihmettä#minätäällä

Tarkalleen noiden otsikon sanoin aloitin lokakuussa seikkailuni sosiaalisessa mediassa, kun loin ihka ensimmäisen instagram-tilini. Nyt ajattelin jatkaa valloitustani myös blogimaailman puolelle ja kokeilla vähän rajojani. En ole mikään tietotekniikan ihmelapsi, minkä vuoksi ette varmastikkaan tule kokemaan kovin suuria viboja blogini ulkoasun suhteen, mutta annetaan sanojen puhua puolesta. Nyt kun päästiin heikkouksiini, voisin kertoa vähän minkälainen flikka täällä kirjoittelee ja mitä tuleman pitää. Olen asunut koko pienen ikäni Etelä-Pohjanmaalla pienessä kylässä veljeslauman ainoana siskona. Minulla ei ole mitään sen erikoisempia harrastuksia, mutta olen aina ollut kova ajattelija. Mielestäni kaikella täällä pallolla tapahtuvalla on tarkoituksensa, minkä vuoksi ajateltavaa on riittänyt ja paljon! Erityisesti erilaiset ihmiset ja uskontojen perimmäiset kysymykset saavat aivonystyräni laukkaamaan -haluan ymmärtää kokoajan enemmän tästä kaikesta. Jottei tämä menisi nyt liian syvälli...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tee mitä rakastat, niin rakastat mitä teet

Olen paininut kunnon mattopainia viimeaikoina muutaman kysymyksen kanssa yrittäen selättää ne ja näin löytää vastauksia. Kysymykseni ovat liittyneet vahvasti valintojen tekemiseen ja siihen, mikä on oikea ratkaisu juuri minulle. Olen yrittänyt peilailla tilannetta ja vaihtoehtoja monelta kantilta, ehkä liiankin monelta. Vastaus kysymykseeni oli kuitenkin hyvin yksinkertainen, vei vain hetken aikaa, että löysin sen. Eikö valintaa voida silloin pitää oikeana, jos se tuottaa hyvää oloa niin itselle kuin läheisille ihmisillekin, ja vie sinua kohti tavoitteitasi? Pelko sai minut kuitenkin peilaamaan eri näkökulmia. Pelko siitä, että en osaa enkä riitä. Pelon ja riittämättömyyden tunteet ovat kuitenkin aivan normaaleja, eikä niitä kannata säikähtää liikaa. On hyvä muistaa, että ne ovat monesti vain tilanteen luoman paineen aiheuttamia pakkopaitoja, jotka yrittävät puristaa meidät väsyksiin ja saada luovuttamaa. Pelolle vallan antaminen on vaarallista, se vie ensin pikkusormen ja lopulta...
2 kommenttia
Lue lisää