Siirry pääsisältöön

Hei, muistitko kiittää Isiä?


Ootko koskaan toivonut jotain oiikein kovasti? Asian ei tarvitse olla mitenkään sen suurempi, mutta toiveita ja haaveita on aina ja pitääkin olla. Monesti kun me saamme jotain sellaista jota olemme toivoneet pitkään ja hartaasti, unohtuvat kiitokset hyvin usein. Toiveen toteutuminen tuntuu pitkän odotuksen jälkeen joskus liiankin ansaitulta. Taivaallinen Isämme jää odottamaan kiitostamme, mutta saakin kiitoksen sijasta kuulla vain lisää pyyntöjä ja toiveita. Kiitos- sanan käyttämisen suhteen me isommatkin ihmiset olemme joskus aikalailla lapsen tasolla, ettemme alempanakin. Meidän toiveemme eivät ehkä ole konkreettisesti listalla niin kuin lasten joululahjatoiveet, mutta ajatuksissamme osaamme vieläkin rakennella aikamoisia pilvilinnoja. Lapsille opetetaan jo pienestä pitäen kiittämään ruuasta ja saamastaan avusta. Meidän siis pitäisi jo osata kiittää ihmisiä, mutta onko Jumalalle kiitoksen osoittaminen jotenkin vaikeampaa? 

Nuorempana mietin, että mistä voin olla varma toiveeni toteuttajasta. Mahdollistinko itse toiveen toteutumisen vai antoiko joku muu sen minulle? Jos en voinut olla varma kenellä todellisuudessa oli näppinsä pelissä, jäivät myös kiitokset sanomatta. Myöhemmin olen kuitenkin tajunnut, että kaikki hyvä minkä saamme on rakkaalta Isältämme. Hän tietään tarkalleen, mikä on juuri meille hyväksi, olemmehan saaneet paljon hyvää ilman pyytämättäkin. Minulla on esimerkiksi hyvä ja rakastava perhe ympärilläni ja katto pääni päällä. Minun ei ole tarvinnut pyytää niitä erikseen Jumalalta vaan hän on itse antanut ne minulle. Meidän olisi siis hyvä opetella kiittämään myös asioista, joita emme ole edes toivoneet vaan, jotka Jumala on meille hyvyydessään ja rakkaudessaan meitä kohtaan lahjoittanut.

Me ihmiset emme kovinkaan mielellämme halua kuulla sanaa EI. Meidän mielestämme olisi kaikkein ihanteellisinta, jos kaikki toiveemme toteutuisivat. Siis HUOM, meidän mielestämme! Mutta koska Jumala tietää tarpeemme ei hän välttämättä ole aina samaa mieltä toiveidemme kanssa. Jumalan sanavarastoon kuuluu myös sana EI. Myöhemmin myös me voimme huomata kuinka hyvä oli, että silloinen toiveemme ja rukouksemme ei toteutunut. Elämämme ei mene aina omien suunnitelmiemme mukaan, mutta se ei ole aina huono asia.

Vaikka minulla on hyvä ja rakastava perhe myös ongelmia ja vaikeuksia riittää aina niin kuin varmasti kaikilla. Äiti tapaa kuitenkin sanoa vaikeissakin tilanteissa, että "meillä on kuitenkin kaikki niin hyvin". Tuo on mielestäni niin totta. Jos yksi asia on vinksallaan, emme usein huomaa kuinka monta muuta asiaa meillä on hyvin ja kuinka monesta muusta asiasta saamme olla kiitollisia. 


Muistetaan, että joka päivä on hyvä päivä osoittaa kiitoksensa Isille ja olla kiitollinen tästä mahtavasta lahjasta- elämästä!




Aino

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomailujen kautta kohti arkea

Nyt kun sataa vettä ja koulunpenkki odottaa  huomenna lämmittäjäänsä, on hyvä hetki fiilistellä vielä vähän kesää. Tuntuu ihan hassulta, että kesä on jälleen takana päin. Vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin, koulun alku tulee joka vuosi ihan puskista. Tämä kesä on ollut kyllä työntäyteinen, mutta olen yrittänyt nauttia pienistäkin hetkistä ja asioista. Hyvää ruokaa, lenkit koiran kanssa, lököily auringossa ja ihan vaan se kun koko perhe on ollut saman katon alla. Ai niin ja onhan tää ollu vähä spesiaali kesä, kun oon aikuistunu ja saanu ajokortinikin. Ensimmäiset blogitekstini syntyivät myös tänä kesänä, vaikkakin vähän hitaalla temmolla. Olen myös oppinut paljon itsestäni ja siitä kuinka jokaisen meistä on luotava aivan oma polkunsa. Jos aikoo seurata muiden jälkiä, voi jäädä monta asiaa oppimatta ja kokematta. Omasta polusta puheenollen, päätin myös kesälomalla, että teen lukion kolmeen ja puoleen vuoteen ja valmistun vasta syksyllä 2017, kyllä helpotti. Kun oppii tuntemaan i

Totuus satuttaa

Varsinkin totuus, jonka kuule kaikkein lähimmiltä ihmisiltä. Eihän meidän muuten tarvitsisi etsiä sitä viimeistä takaporttia tai tilannetta tasaavaa selitystä, jos se ei satuttaisi. Jos se ei tuntuisi missään, emme yrittäisi pelastaa omaa nahkaamme vetoamalla myötätuntoon tai siihen, että emme ole tienneet jotain, vaikka olisimmekin pyöritelleet juurikin niitä asioita mielessämme kuin loputonta diaesitystä. Ajattelutapojen tai tekojensa virheellisyyttä on kuitenkin usein vaikea myöntää. Vaikka jossain syvällä sisimmässämme tunnemme heikkoutemme ja haavoittuvaisuutemme, emme silti anna periksi. Vahvat näkemykset ja mielipiteet tekevät myös niiden kantajista vahvoja, niin hyvässä kuin pahassa. Väärässä olemista seuraa nöyrtyminen tai totuuden hylkääminen, koska nöyrtyminen ei kuulu sanavarastoon. Sinä itse päätät! Olen joutunut nöyrtymään monen totuuden edessä, jotka olen kuullut läheisiltäni. Olen jotunut hyväksymään välillä pitkinkin hampain, että olen väärässä ja minu

Kun elämä potkii

Heissan, ystävät hyvät! Minun juhannusaattoni meni töiden merkeissä, mutta ehdittiin kuitenkin napata pari pakollista juhannuskuvaa. Eilen oli myös aikas raskas, mutta antoisa päivä; töppäilin nimittäin oikein kunnolla. Päivä oli täynnä uusia ja vähän haastaviakin juttuja ja kyyneleet eivät aina olleet kovinkaan kaukana. Ei auttanut kuin potkia takaisin päin. Kokeilinkin sitä kirjaimellisesti kylppärin kynnykseen ja mursin varpaani, hyvä minä! Olisi vaan ollut niin helppoa nostaa kädet pystyyn ja lopettaa, ottaa pieni aikalisä. Sisulla ja kädet ristissä siitäkin selvittiin taskussa taas pari uutta oppia.    Kun elämä potkii, meillä on kaksi vaihtoehtoa. Ongelmien ilmestyessä voi soittaa äidille ja tirauttaa pari kyyneltä, matkaa on kuitenkin jatkettava pian, jos siitä aikoo selvitä ehjin nahoin. Toinen vaihtoehto on jäädä maahan makaamaan ja surkuttelemaan kohtaloaan. Meillä jokaisella on oikeus rypeä onnettomuudessa ja kurjuudessa ja olla heikkoja -aina ei tarvitse olla super