Siirry pääsisältöön

Hei, muistitko kiittää Isiä?


Ootko koskaan toivonut jotain oiikein kovasti? Asian ei tarvitse olla mitenkään sen suurempi, mutta toiveita ja haaveita on aina ja pitääkin olla. Monesti kun me saamme jotain sellaista jota olemme toivoneet pitkään ja hartaasti, unohtuvat kiitokset hyvin usein. Toiveen toteutuminen tuntuu pitkän odotuksen jälkeen joskus liiankin ansaitulta. Taivaallinen Isämme jää odottamaan kiitostamme, mutta saakin kiitoksen sijasta kuulla vain lisää pyyntöjä ja toiveita. Kiitos- sanan käyttämisen suhteen me isommatkin ihmiset olemme joskus aikalailla lapsen tasolla, ettemme alempanakin. Meidän toiveemme eivät ehkä ole konkreettisesti listalla niin kuin lasten joululahjatoiveet, mutta ajatuksissamme osaamme vieläkin rakennella aikamoisia pilvilinnoja. Lapsille opetetaan jo pienestä pitäen kiittämään ruuasta ja saamastaan avusta. Meidän siis pitäisi jo osata kiittää ihmisiä, mutta onko Jumalalle kiitoksen osoittaminen jotenkin vaikeampaa? 

Nuorempana mietin, että mistä voin olla varma toiveeni toteuttajasta. Mahdollistinko itse toiveen toteutumisen vai antoiko joku muu sen minulle? Jos en voinut olla varma kenellä todellisuudessa oli näppinsä pelissä, jäivät myös kiitokset sanomatta. Myöhemmin olen kuitenkin tajunnut, että kaikki hyvä minkä saamme on rakkaalta Isältämme. Hän tietään tarkalleen, mikä on juuri meille hyväksi, olemmehan saaneet paljon hyvää ilman pyytämättäkin. Minulla on esimerkiksi hyvä ja rakastava perhe ympärilläni ja katto pääni päällä. Minun ei ole tarvinnut pyytää niitä erikseen Jumalalta vaan hän on itse antanut ne minulle. Meidän olisi siis hyvä opetella kiittämään myös asioista, joita emme ole edes toivoneet vaan, jotka Jumala on meille hyvyydessään ja rakkaudessaan meitä kohtaan lahjoittanut.

Me ihmiset emme kovinkaan mielellämme halua kuulla sanaa EI. Meidän mielestämme olisi kaikkein ihanteellisinta, jos kaikki toiveemme toteutuisivat. Siis HUOM, meidän mielestämme! Mutta koska Jumala tietää tarpeemme ei hän välttämättä ole aina samaa mieltä toiveidemme kanssa. Jumalan sanavarastoon kuuluu myös sana EI. Myöhemmin myös me voimme huomata kuinka hyvä oli, että silloinen toiveemme ja rukouksemme ei toteutunut. Elämämme ei mene aina omien suunnitelmiemme mukaan, mutta se ei ole aina huono asia.

Vaikka minulla on hyvä ja rakastava perhe myös ongelmia ja vaikeuksia riittää aina niin kuin varmasti kaikilla. Äiti tapaa kuitenkin sanoa vaikeissakin tilanteissa, että "meillä on kuitenkin kaikki niin hyvin". Tuo on mielestäni niin totta. Jos yksi asia on vinksallaan, emme usein huomaa kuinka monta muuta asiaa meillä on hyvin ja kuinka monesta muusta asiasta saamme olla kiitollisia. 


Muistetaan, että joka päivä on hyvä päivä osoittaa kiitoksensa Isille ja olla kiitollinen tästä mahtavasta lahjasta- elämästä!




Aino

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvän ja pahan ristiriita

Miten määrittelet itsellesi hyvän ja pahan, ja kuinka erotat nuo kaksi toisistaan? Luulen, että monet meistä, minä mukaan lukien, määrittelisivät nämä kaksi termiä seuraavalla tavalla. Hyvä: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka tuottavat MEILLE ja LÄHEISILLEMME hyvää oloa ovat hyviä. Paha: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka satuttavat ja tuottavat pahaa oloa MEILLE ja LÄHEISILLEMME ovat pahoja . Alleviivasin edellisistä virkkeistä tarkoituksella pari sanaa. Nuo pari sanaa kertovat hyvin kolkon totuuden siitä, mihin asti sallimme hyvyyden yltää. Asetamme vahvat muurit noiden sanojen ympärille yrittäen sulkea hyvyyden läheistemme ja itsemme keskelle, ehkä tiedostamattammekin.  Jos meidän vastoinkäymisemme olisivatkin jollekin toiselle mahdollisuus kokea onnea ja iloa, emme pidä asiaa hyvänä, tai tilanteesta hyvän löytäminen on ainakin hyvin haasteellista meille. Oletko koskaan erehtynyt hyvän ja pahan suhteen? Oletko joutunut muuttamaan ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

#mitäihmettä#minätäällä

Tarkalleen noiden otsikon sanoin aloitin lokakuussa seikkailuni sosiaalisessa mediassa, kun loin ihka ensimmäisen instagram-tilini. Nyt ajattelin jatkaa valloitustani myös blogimaailman puolelle ja kokeilla vähän rajojani. En ole mikään tietotekniikan ihmelapsi, minkä vuoksi ette varmastikkaan tule kokemaan kovin suuria viboja blogini ulkoasun suhteen, mutta annetaan sanojen puhua puolesta. Nyt kun päästiin heikkouksiini, voisin kertoa vähän minkälainen flikka täällä kirjoittelee ja mitä tuleman pitää. Olen asunut koko pienen ikäni Etelä-Pohjanmaalla pienessä kylässä veljeslauman ainoana siskona. Minulla ei ole mitään sen erikoisempia harrastuksia, mutta olen aina ollut kova ajattelija. Mielestäni kaikella täällä pallolla tapahtuvalla on tarkoituksensa, minkä vuoksi ajateltavaa on riittänyt ja paljon! Erityisesti erilaiset ihmiset ja uskontojen perimmäiset kysymykset saavat aivonystyräni laukkaamaan -haluan ymmärtää kokoajan enemmän tästä kaikesta. Jottei tämä menisi nyt liian syvälli...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tee mitä rakastat, niin rakastat mitä teet

Olen paininut kunnon mattopainia viimeaikoina muutaman kysymyksen kanssa yrittäen selättää ne ja näin löytää vastauksia. Kysymykseni ovat liittyneet vahvasti valintojen tekemiseen ja siihen, mikä on oikea ratkaisu juuri minulle. Olen yrittänyt peilailla tilannetta ja vaihtoehtoja monelta kantilta, ehkä liiankin monelta. Vastaus kysymykseeni oli kuitenkin hyvin yksinkertainen, vei vain hetken aikaa, että löysin sen. Eikö valintaa voida silloin pitää oikeana, jos se tuottaa hyvää oloa niin itselle kuin läheisille ihmisillekin, ja vie sinua kohti tavoitteitasi? Pelko sai minut kuitenkin peilaamaan eri näkökulmia. Pelko siitä, että en osaa enkä riitä. Pelon ja riittämättömyyden tunteet ovat kuitenkin aivan normaaleja, eikä niitä kannata säikähtää liikaa. On hyvä muistaa, että ne ovat monesti vain tilanteen luoman paineen aiheuttamia pakkopaitoja, jotka yrittävät puristaa meidät väsyksiin ja saada luovuttamaa. Pelolle vallan antaminen on vaarallista, se vie ensin pikkusormen ja lopulta...
2 kommenttia
Lue lisää