Siirry pääsisältöön

Pieniä elämänviisauksia matkanvarrelta



Hellurei!

Tosiaan tuli pidettyä "pieni tauko" blogin suhteen. Öhöm... siis unohdin, että minulla ylipäätään oli tämmöinen XD. No nyt olen täällä taas ja juttu riittää entistäkin enemmän. Olen saanut tehdä töitä melkein koko kesän, mikä on ihan loistava juttu, sillä Jameran koulukirjalaskut ja tarpeellista tarpeellisemmatkin syysvaateostokset kolkuttelevat ovella. Pääasiassa olen ollut pienessä kyläkaupassa puotipuksuna, mutta ehkä parasta oli viettää viikko rippikoululaisten kanssa riparilla isostelemassa. Riparilla oli ihan mahtava meininki ja taas opittiin monta uutta asiaa itsestä, toisista ja mikä tärkeintä, Jumalasta. On aina ilo ja kunnia olla Isillä töissä, ja ripareilla nyt vaan on ehkä mahtavin fiilis ikinä. Niin ja olenhan minä yrittänyt epätoivoisesti lukea syksyn kirjoituksiinkin, mutta ei niistä nyt sen enempää, ettei vaan kenenkään kesäfiilikset latistu. Kesälomaahan on siis jäljellä vielä aika mont... no melko... jonkin verran!
Täytin myös vuosia kesäkuun lopulla, tarkalleen ottaen klo.4.06, 30.6.2016, jolloin tuli täyteen tasan kahdeksantoistavuotta eloa tällä pallolla. Huhhuh aika kova saavutus, vai mitä? Kun olin täyttänyt kahdeksantoista, yritin oikein miettimällä miettiä, että miltä nyt tuntuu. Mutta ei, ei se sen kummemmalta tuntunut. Kun heräsin synttäreiden aamuna ja katsoin peilistä, niin ihan samalta vieläkin näytti, voi harmi. Mutta ehkä se sitten tuntuu erilaiselta, kun ajokortti pullottaa kukkarossa. Ajattelin kertoa teille pari elämänviisautta, jotka olen oppinut ennen "aikuistumistani", sillä kahdeksantoistavuotissyntymäpäiväni ei mullistanut elämääni sen kummemmin.
Siitä on ehkä vuosi tai pari, kun kuulin ehkä yhden parhaista neuvoista ikinä. Äiti oli kuullut tämän viisauden aikaisemmin ja alkoi sitten viljellä sitä myös meillä kotona. Näin se kuuluu: "on hyvä hakeutua aina viisaampiensa seuraa a.) sen takia, että viisaammiltaan oppii aina jotain uutta JA  b.) viisaampiensa seurassa pysyy nöyränä". Siinä vaiheessa, kun luulee saavuttaneensa täydellisen tietämyksen ja osaamisen, myös oppiminen loppuu. Oppiminen ei lopu sen vuoksi, että jo osaisi kaiken vaan sen vuoksi, että luulojensa takia ei näe enää mitään opittavaa ympärillään. Oppiminen ei lopu kuitenkaan koskaan ja sitä voi tapahtua yllättävissäkin tilanteissa. (Nimimerkillä kuulin ihan mahtavia elämänviisauksia alkoholisoituneelta vanhalta mieheltä) Meidän ei pitäisi aliarvioida toisiamme, sillä koskaan ei voi tietää mitä jippoja toisella on taskussaan. B- kohta on myös erittäin tärkeä -pysyä nöyränä. Tuo kuuluu myös kulutetuimpiin rukouspyyntöihini, sillä mielestäni on pelottava ajatella, että luulisin olevani jotenkin muita parempi, vaikka todellisuudessa me kaikki olemme ihan samalla viivalla. Voiko ihminen koskaan todella oppia mitään oikeasti tärkeää, jos hän ei osaa olla nöyrä? Ylpeys on vaarallista. Sen lisäksi että ylpeys syö ihmistä itseään se on myös uuden oppimisen stoppi. Jotta voisin oppia tästä maailmasta ja muista ihmisistä kokoajan enemmän, pyrin olemaan aina tekemisissä mahdollisimman monenlaisten ihmisten kanssa, sillä jokaisella heistä on jotain sellaista tietoa, jota minulla ei ole. Viisaus ei siis tässä tapauksessa tarkoita automaattisesti älykkyysosamäärää, vaan myös erilaisia taitoja ja elämänkokemuksia. Erilaisten ihmisten lisäksi haluan ehdottomasti olla tekemisissä myös Jumalan kanssa, sillä silloin voin olla varma, että olen tekemisissä viisaampani kanssa. Jumalan suuruus ja ihmeellisyys pitävät minut nöyränä, mutta Hänen seurassa opin myös kokoajan uutta.


Hei, viettäkää mukava päivä ja naatiskelkaa vielä kesästä!

Aino


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvän ja pahan ristiriita

Miten määrittelet itsellesi hyvän ja pahan, ja kuinka erotat nuo kaksi toisistaan? Luulen, että monet meistä, minä mukaan lukien, määrittelisivät nämä kaksi termiä seuraavalla tavalla. Hyvä: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka tuottavat MEILLE ja LÄHEISILLEMME hyvää oloa ovat hyviä. Paha: ihmiset, tapahtumat, tekemiset, tunteet ja sanat, jotka satuttavat ja tuottavat pahaa oloa MEILLE ja LÄHEISILLEMME ovat pahoja . Alleviivasin edellisistä virkkeistä tarkoituksella pari sanaa. Nuo pari sanaa kertovat hyvin kolkon totuuden siitä, mihin asti sallimme hyvyyden yltää. Asetamme vahvat muurit noiden sanojen ympärille yrittäen sulkea hyvyyden läheistemme ja itsemme keskelle, ehkä tiedostamattammekin.  Jos meidän vastoinkäymisemme olisivatkin jollekin toiselle mahdollisuus kokea onnea ja iloa, emme pidä asiaa hyvänä, tai tilanteesta hyvän löytäminen on ainakin hyvin haasteellista meille. Oletko koskaan erehtynyt hyvän ja pahan suhteen? Oletko joutunut muuttamaan ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

#mitäihmettä#minätäällä

Tarkalleen noiden otsikon sanoin aloitin lokakuussa seikkailuni sosiaalisessa mediassa, kun loin ihka ensimmäisen instagram-tilini. Nyt ajattelin jatkaa valloitustani myös blogimaailman puolelle ja kokeilla vähän rajojani. En ole mikään tietotekniikan ihmelapsi, minkä vuoksi ette varmastikkaan tule kokemaan kovin suuria viboja blogini ulkoasun suhteen, mutta annetaan sanojen puhua puolesta. Nyt kun päästiin heikkouksiini, voisin kertoa vähän minkälainen flikka täällä kirjoittelee ja mitä tuleman pitää. Olen asunut koko pienen ikäni Etelä-Pohjanmaalla pienessä kylässä veljeslauman ainoana siskona. Minulla ei ole mitään sen erikoisempia harrastuksia, mutta olen aina ollut kova ajattelija. Mielestäni kaikella täällä pallolla tapahtuvalla on tarkoituksensa, minkä vuoksi ajateltavaa on riittänyt ja paljon! Erityisesti erilaiset ihmiset ja uskontojen perimmäiset kysymykset saavat aivonystyräni laukkaamaan -haluan ymmärtää kokoajan enemmän tästä kaikesta. Jottei tämä menisi nyt liian syvälli...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tee mitä rakastat, niin rakastat mitä teet

Olen paininut kunnon mattopainia viimeaikoina muutaman kysymyksen kanssa yrittäen selättää ne ja näin löytää vastauksia. Kysymykseni ovat liittyneet vahvasti valintojen tekemiseen ja siihen, mikä on oikea ratkaisu juuri minulle. Olen yrittänyt peilailla tilannetta ja vaihtoehtoja monelta kantilta, ehkä liiankin monelta. Vastaus kysymykseeni oli kuitenkin hyvin yksinkertainen, vei vain hetken aikaa, että löysin sen. Eikö valintaa voida silloin pitää oikeana, jos se tuottaa hyvää oloa niin itselle kuin läheisille ihmisillekin, ja vie sinua kohti tavoitteitasi? Pelko sai minut kuitenkin peilaamaan eri näkökulmia. Pelko siitä, että en osaa enkä riitä. Pelon ja riittämättömyyden tunteet ovat kuitenkin aivan normaaleja, eikä niitä kannata säikähtää liikaa. On hyvä muistaa, että ne ovat monesti vain tilanteen luoman paineen aiheuttamia pakkopaitoja, jotka yrittävät puristaa meidät väsyksiin ja saada luovuttamaa. Pelolle vallan antaminen on vaarallista, se vie ensin pikkusormen ja lopulta...
2 kommenttia
Lue lisää