Siirry pääsisältöön

Miten sinä olet hyvä?

Heipodei, ootko koskaan törmännyt maagiseen kysymykseen "missä sinä olet hyvä"? Pienenä täyteltiin ystäväkirjoja, joissa kyseltiin perheestä, harrastuksista, lempiruoista ja sen semmoisista. Jossain kohtaa kuitenkin kummitteli tuo ilkikurinen kysymys "missä sinä olet hyvä". Joka kerta vastauksen kaivaminen oli minulle yhtä tuskallista ja jos mieleen ei juuri sillä hetkellä juolahtanut mitään, sai tuo kohta jäädä tyhjäksi. Asia jäi kuitenkin kaivelemaan minua ja mietin -enkö todellakaan ollut missään hyvä? Asialle täytyi tehdä jotakin. Päätin olla hyvä leipuri ja valitsin erikoisuudekseni perinteiset plätyt. Melkein joka kerta kun tulin kakkosluokalla koulusta kotiin laitoin taikinan tulemaan ja pannun tulille. Lopulta kuitenkin innostukseni laantui, koska olin ottanut lähes joka kerta pannusta osumaa. Viimeisillä kerroilla aloin jo odotella milloin polttasin sormeni ja sen päähän kohoaisi mojova vesikello. Minusta ei siis tullut plättymestaria. Tajusin myös pelottavan asian, tulisin aina löytämään jonkun muun, joka olisi minua vielä parempi. Herääkin kysymys, voiko koskaan sanoa todella olevansa  hyvä jossakin, jos maailmasta löytyy aina joku parempi?

Kysymys sai jäädä hetkeksi lepäämään ja elämä jatkui. Myöhemmin tapasimme kuitenkin taas. Kysymys alkoi pyöriä yhä enemmän mielessäni, ja tyhjät vastaukset söivät sisältä päin. Tajusin myös, että tulevaisuudessa minun täytyisi vastata tuohon kysymykseen yhä useammin. Työnantaja haluaa varmasti tietää missä minä olen hyvä, eikä silloin auttaisi epäröidä. Päätin ottaa niskaotteen kysymyksestä ja aloin pohtia sitä toden teolla. Sitten yön pimeinä tunteina sängyssä pyöriskellessäni tajusin jotain. Jotain sellaista, minkä sinä fiksuna tyyppinä olet ehkä tajunnut jo aikoja sitten. Vika ei ollutkaan minussa, kysymys oli vain muotoiltu aivan väärin (kuka lienee tuollaisen keksinyt?). Pitäisi kysyä pikemminkin, miten sinä olet hyvä kuin missä sinä olet hyvä. Monet ihmiset voivat olla hyviä laulajia, mutta kaikkien laulu ei sytytä samalla tavalla. Vaikka laulu olisi teknisesti täysin virheetöntä, ei se uppoa jokaisen kuulijan syvimpään.

Ettette erehdy luulemaan minua neroksi, huomasin myös, että tuo sama ajatus löytyy Raamatusta. Lähetyskäskyssä (Matt.28:18-20) meille kerrotaan, että meidän tulee viedä Jumalan sanaa eteenpäin, niin että kaikki voisivat kuulla ilosanoman. Jotta voisimme toteuttaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä, on Jumala antanut meille jokaiselle sen jutun, missä me ollaan hyviä. Siis usko tai älä, myös sinä olet jossain jollain tavalla hyvä. Mietin itsekseni kuinka hauskaa olisikaan, jos papitkin kilpailisivat keskenään kenellä on paras saarna. Jos kuulosti aivan hullunkuriselta, olet tainnut jo ymmärtää jutun jujun.

En osaa vielä nimetä tarkasti minun vahvuuttani. Uskon kuitenkin, että myös minulla on sellainen ja toivon, että osaan käyttää sitä oikein. En myöskään masennu enää, jos huomaan, että joku on minua parempi jossain. Ajattelen vain, että ehkä minun juttuni uppoaa johonkin toiseen paremmin. Olen siis myös hyvä mutta eri tavalla. Ollaan siis kaikki hyviä ja käytetään vahvuuksiamme ja taitojamme oikein niin että ne tuottavat paljon hyvää!

   

                                 Aino

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lomailujen kautta kohti arkea

Nyt kun sataa vettä ja koulunpenkki odottaa  huomenna lämmittäjäänsä, on hyvä hetki fiilistellä vielä vähän kesää. Tuntuu ihan hassulta, että kesä on jälleen takana päin. Vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin, koulun alku tulee joka vuosi ihan puskista. Tämä kesä on ollut kyllä työntäyteinen, mutta olen yrittänyt nauttia pienistäkin hetkistä ja asioista. Hyvää ruokaa, lenkit koiran kanssa, lököily auringossa ja ihan vaan se kun koko perhe on ollut saman katon alla. Ai niin ja onhan tää ollu vähä spesiaali kesä, kun oon aikuistunu ja saanu ajokortinikin. Ensimmäiset blogitekstini syntyivät myös tänä kesänä, vaikkakin vähän hitaalla temmolla. Olen myös oppinut paljon itsestäni ja siitä kuinka jokaisen meistä on luotava aivan oma polkunsa. Jos aikoo seurata muiden jälkiä, voi jäädä monta asiaa oppimatta ja kokematta. Omasta polusta puheenollen, päätin myös kesälomalla, että teen lukion kolmeen ja puoleen vuoteen ja valmistun vasta syksyllä 2017, kyllä helpotti. Kun oppii tuntemaan i

Totuus satuttaa

Varsinkin totuus, jonka kuule kaikkein lähimmiltä ihmisiltä. Eihän meidän muuten tarvitsisi etsiä sitä viimeistä takaporttia tai tilannetta tasaavaa selitystä, jos se ei satuttaisi. Jos se ei tuntuisi missään, emme yrittäisi pelastaa omaa nahkaamme vetoamalla myötätuntoon tai siihen, että emme ole tienneet jotain, vaikka olisimmekin pyöritelleet juurikin niitä asioita mielessämme kuin loputonta diaesitystä. Ajattelutapojen tai tekojensa virheellisyyttä on kuitenkin usein vaikea myöntää. Vaikka jossain syvällä sisimmässämme tunnemme heikkoutemme ja haavoittuvaisuutemme, emme silti anna periksi. Vahvat näkemykset ja mielipiteet tekevät myös niiden kantajista vahvoja, niin hyvässä kuin pahassa. Väärässä olemista seuraa nöyrtyminen tai totuuden hylkääminen, koska nöyrtyminen ei kuulu sanavarastoon. Sinä itse päätät! Olen joutunut nöyrtymään monen totuuden edessä, jotka olen kuullut läheisiltäni. Olen jotunut hyväksymään välillä pitkinkin hampain, että olen väärässä ja minu

Kun elämä potkii

Heissan, ystävät hyvät! Minun juhannusaattoni meni töiden merkeissä, mutta ehdittiin kuitenkin napata pari pakollista juhannuskuvaa. Eilen oli myös aikas raskas, mutta antoisa päivä; töppäilin nimittäin oikein kunnolla. Päivä oli täynnä uusia ja vähän haastaviakin juttuja ja kyyneleet eivät aina olleet kovinkaan kaukana. Ei auttanut kuin potkia takaisin päin. Kokeilinkin sitä kirjaimellisesti kylppärin kynnykseen ja mursin varpaani, hyvä minä! Olisi vaan ollut niin helppoa nostaa kädet pystyyn ja lopettaa, ottaa pieni aikalisä. Sisulla ja kädet ristissä siitäkin selvittiin taskussa taas pari uutta oppia.    Kun elämä potkii, meillä on kaksi vaihtoehtoa. Ongelmien ilmestyessä voi soittaa äidille ja tirauttaa pari kyyneltä, matkaa on kuitenkin jatkettava pian, jos siitä aikoo selvitä ehjin nahoin. Toinen vaihtoehto on jäädä maahan makaamaan ja surkuttelemaan kohtaloaan. Meillä jokaisella on oikeus rypeä onnettomuudessa ja kurjuudessa ja olla heikkoja -aina ei tarvitse olla super